Jatketaanpa tarinointia elokuun 20. päivästä, jotta muistot pysyisi tuoreena omassakin mielessä...

 

Häämuisteloissa ollaan viime kerralla päästy ohjelman loppuun ja mainintaan siitä, että seuraavaksi vuorossa oli häävalssi. Pienen tauon jälkeen lavalle kapusi siis bändimme Tähtikartta, joka aloitti meidän biisillämme. Sitä ei varmastikaan moni tiedä, että jos jostakin väännettiin kättä sulhasen ja morsiamen välillä niin se oli nimenomaan tuo häävalssi. Teuvo halusi Kummisetä -elokuvasta tutun kappaleen (ei se Speak softly, vaan se toinen), joka ei yhtään napannut taas mun makuuni. Minä ehdottelin ensin kappaleita, jotka ei ollut valsseja, mutta joilla oli jotain kytköksiä meidän elämään. Yhteinen valinta syntyi niistäkin, mutta lopulta alettiin olla kuitenkin sitä mieltä, että yhteisen tanssin tulisi kuitenkin olla valssi. Ja taas oli veivaamisen vuoro... Onneksi meillä oli rauhallinen ja sovitteleva henkilö sopimassa häämusiikista ja niin me saatiin valittua häävalssi. Eli ohjelman jälkeen bändi soitti Matti Eskon Häävalssin.

 

Vaikka me ollaankin Teuvon kanssa tanssittu aiemminkin niin kyllä tuota häävalssia jännitti. Ensinnäkin hameen laahus ja toiseksi korkeat korot mietitytti. Jalat alkoi jo tuossa vaiheessa olla ihanan turrat, joten pieni pelko oli että lennähdän turvalleni... Onneksi mitään niin pahaa ei käynyt. Tanssi sujui itse asiassa melko hyvin ja ne muut ihmiset vaan unohtui ympäriltä. Meidän tanssin loputtua oli vuorossa mun vanhemmat ja sitten Teuvon vanhemmat. Oltiin sovittu, että heti kun näyttää ettei jaksa enempää tanssimaan, vaihdetaan paria. Niinpä Teuvon veljistä vanhin vaimonsa kanssa tuli seuraavaksi vuoroon. Siinä se ensimmäinen setti menikin, kun hakijoita riitti Teuvon veljistä muihin sukulaisiin sekä omalta että miehen puolelta.

 

Kun ensimmäinen setti loppui, ehdin hyvin tutkimaan kahvipöytää. Kyllä oli koreata! Oli pullaa ja piparia sekä tietysti kakut ja krokaani. Kaaso valmisti hääkakut ja toteutti vielä mun toiveeni vanhasta perinteestä eli valmisti krokaanin, joka toimi meillä eräänlaisena hääkappelina. Meidän hääpari nimittäin ei keikkunut kakun päällä vaan oli sijoitettuna krokaanin sisälle :)

 

Kakun leikkaamisesta oltiin puhuttu jo kotosalla etukäteen. Olin todennut isännälle, etten minä ainakaan polkaise, sillä telon kuitenkin joko oman tai toisen jalan tai katkaisen kenkäni koron. Selittelyn makua saattaa joku ajatella, sillä Teuvo tosiaan polkaisi... Ja piti kättään päällimmäisenä, kun leikattiin kakkua. Onneksi mä sain sentään paketista kaulimen niin on joku tasapaino valtasuhteessa kotona.

 

Kakku oli todella hyvää ja sitä tietysti syötettiin toisillemme kaiken taiteen ja sääntöjen mukaan. Siinä mutustellassa ehti jutella aina sanan siellä ja sanan täällä vieraiden kanssa. Ja lahjapöytääkin pääsi tutkimaan. Onneksi lasten iloksi tuotua pahvitaloa ehdin jo perjantain valmisteluiden valissä koristelemaan itsekin niin ei tarvinnut laahuksen kanssa pöhkiä piirtelemään... Löysin kaason kanssa shoppaillessa ihanan tuunattavan pahvitalon, joka pystytettiin lasten iloksi - loppuillasta oli myös aikuisilla riemua sen kanssa (en ole vieläkään tutkinut mitä kaikkea talosta löytyy).

 

Kahvin jälkeen jatkui tanssi Tähtikartan tahdissa ja siellähän sitä tuli pyörähdeltyä useaan otteeseen. Ihmeen hyvin jalat kestivät - ehkä ne oli lopulta niin turrat että sitä vaan jaksoi mennä. Toiseen settiin oltiin myös sovittu Teuvon toivoma kappale Kummisedästä ja täytyy sanoa, että tämän bändin esittämänä se oli todella kaunis kappale.

 

Väliajoille oli kehitelty kaikenlaista pientä ohjelmaa. Naisille oli luonnollisesti hääkimpun heitto ja kimppu päätyi kattoparrun kautta mun serkulleni. Että millais se oli - vuosiko kimpun saannista kun soi hääkellot? Heittokimppu oli tehty erikseen, sillä enhän mä olisi voinut heittää mun ihanaa Liljankukkaani! Miehille ei ollut sukkanauhan heittoa, sillä meistä kumpikin vierasti ajatusta. Sen sijaan pojat pääsivät kisailemaan väkijuomapullosta. Kenen kolikko osui lähemmäksi vei Viron tuliaisen. Oli kolikkoa heittelemässä yksi nainenkin, mutta voiton vei miespuolinen kisailija.

 

Muuta oheisohjelmaa järjestivät miehet bestmanin johdolla. Teuvo pyydettiin tanssilattialle bändin ollessa tauolla ja kohta sulhanen lenteli korkealle ilmaan isojen miesten heittojen voimasta. Ei sentään jäänyt parrun päälle roikkumaan vaan tuli ehjänä kolmen heiton jälkeen takaisin.

 

Ilta jatkui tanssin ja yleisen seurustelun merkeissä pitkälle yöhön. Vieraita lähti pitkin iltaa tietysti kotiokin ja me Teuvon kanssa hyvästeltiin ja kiiteltiin väkeä. Oli ihanaa, että niin moni pääsi paikalle juhlimaan meidän kanssa! Ja omasta mielestäni meidän hääpäivä sujui uskomattoman hyvin ja hienosti. Erityinen kiitos täytyy antaa kaasolle ja morsiusherralle, jotka pitivät lankoja käsissään sekä meidän loistavalle valokuvaajalle, joka sai pitkästä ja tapahtumarikkaasta päivästä niin upeita kuvia ja niin monesta tilanteesta.

Kello taisi olla jotakin yhden paikkeilla, kun tanssilattialla pyörähdellessä todettiin molempien olevan jo ihan poikki. Vielä viimeisen kerran tanssittiin meidän häävalssi ja sitten vilkuteltiin hyvästit jäljellä oleville vieraille. Bestman kuljetti meidät hääyötä viettämään mökille. Kyllä oli ihanaa päästä rauhaan ja hiljaisuuteen. Tietysti ensin tarkistettiin mökki herätyskellojen ja muiden yllätysten varalta. Ei löytynyt kuin ihania herkkuja pöydältä ja kauniita lauseita seiniltä - ja pirusti herneitä lakanan alta...