Ei pitänyt naamakirjan vaikuttaa blogin kirjoitteluun ei. Hah! Siellä notkutaan joka armas kerta kun koneen avaa ja sitten se onkin niin kamalan "hankalaa" avata blogisivu ja kirjoitella kuulumisia. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni.

Joo, se niskasta kiinni ottaminen tulee muutenkin tarpeeseen. Lupailin pyhästi pyöräillä töihin. Just. Olen kerran kävellyt töihin. Pyöräily on jäänyt vähemmälle blondinkestävän pyöränpumpun puutteen takia. On takarengas ihmeen tyhjä ja epäilen, että siellä on reikä jossain... Oon yrittänyt tuolla mun omalla pumpulla saada renkaaseen ilmaan, mutta vekottimessa on aivan liian paljon liikkuvia osia blondille. Pikkasenko ketuttaa, kun ne vähätkin ilmat karkaa ulos, kun tuossa laitteessa on joku ilmanpäästöhommelikin!!! Ja luonnollisesti mä en millään muista kaupasta ostaa sellasta perusnormituikitavallista pumppua vaan pyörä nököttää kauniisti auton paikalla tallissa...

Yhym, autokin on yhä remontissa. Kuukauden ollut! Odotellaan osaa Japanista. Ja sittenkin on Herran hallussa, että tuleeko hyrysysy kuntoon vain pitääkö vielä jotain tehdä. Tai siis pitää. Siellä on jotain, mutta se ei välttämättä estä ajamista - läpipääsyä korkeintaan :( No, bemulla on ajeltu kuukauden päivät ja nyt mä alan muistaa jo laittaa siihen valotkin, kun lähden liikkeelle. Naapurit manaa mun tulemiseni kylään, kun Jani sääti äänentoistoa niin että pienelläkin volyymilla se paukuttaa peltejä niin että kahden kilsan säteellä lasit helisee taloissa... Mutta on se ihanan kesäinen pirssi. Huolta aiheuttaa vain Kaisan poikien syvä intohimo kiipeillä auton päälle. Önni on istuskellut tyytyväisenä kattoluukun ja Neko takaluukun päällä. Kissaparat, tuolla menolla niillä ei ole montaakaan henkeä jäljellä niistä yhdeksästä :)

Mitäs muuta? Lenssu on suurinpiirtein vaihtanut uhriaan, nyt vaan allerginen nuha tuhisuttaa. Tanssitreenejä on jäänyt väliin kunnon tai auton puutteesta, mutta silti senttejä on saatu pois. Tuurilla suurimmaksi osaksi. Talven lumityötkin on ilmeisesti tuottanut tulosta, sillä rintalihakset ainakin joidenkin vaatteiden perusteella on kasvanut. Onkin huima kaappi-olo ;)

Töissä on ollut pientä tahimista ja hiusten repimistä. Ei muksujen kanssa vaan muiden. Vähän aliarvostettu olo välillä, kun puututaan asioihin, joiden pitäisi kuulua mun ammattiosaamisen alueelle. Ja vähän huolta meidän seurakunnan puolesta, kun tuntuu että kirkon päämäärä sekoittuu maallisiin tavoitteisiin. Se puolestaan aiheuttaa vääränlaisia ratkaisuja ja... noh, mitäpä siitä sen enempää. Kirkon työpaikat on oikeesti pahimpia työpaikkoja.

Jätetäänpä nuo kurjat aatokset taakse, sillä tänään on vappuaatto ja edessä on huima pubiryömintätreeni Ainon kanssa ehtoolla. Ilta aloitetaan luonnollisesti kuoharilla ja muutamalla alkudrinksulla mun luona ja siitä jatketaan baareilulla. Karaokea, biletystä... Eli eihän tässä voi todellakaan kaivella työasioita tai muita ketuttavia juttuja.

HAUSKAA VAPPUA!