Jepujee, on keskiviikko ja mä alan vasta nyt harkita toipumista viikonlopun partiokoulutuksesta. Nyt leirillä ei ollut teinipissiksiä, joiden ihmissuhdeongelmia olis tarvinnut kuunnella. Sen sijaan päivät oli täyttä toimintaa, sillä "kyseessähän oli aikuiskoulutusta". Tämä tarkoitti mm., että lauantaipäivä puhuttiin täyttä asiaa yhdeksästä yhdeksään. Pisin tauko taisi olla 20 minuuttia. Ymmärtäähän sen, että aikuisille ja tuollaisen asian kanssa koulutus on erilaista, mutta inhimillisyys tulisi ottaa huomioon joka tapauksessa. Ei voi olla kovin skarppi iltayhdeksältä, jos on aamusta saakka istunut aloillaan. Räntäkeli vaikutti varmasti siihen, ettei ulkona oltu, mutta kyllä joku piristävä touhuhetki olisi ollut paikallaan.

Kaikkeen tietysti vaikutti vielä se, että mä en ollut mitenkään innoissani makuupussimajoituksesta, leirioloista leiriläisenä tai aikaisista herätyksistä. Kaisa, ja muutama muukin, sai kuunnella mun rutinaa asiasta kuin asiasta. Varsinkin aamulla. Kyllä, olen vanha ja kalkkis (kuten muutama leiriläinen itseään nimittin, kun lauantaina olivat "nukkumassa" jo yhdeltätoista. Se nukkuminen tarkoitti jäätävää supinaa tilassa, jossa jotkut ihan oikeasti yritti nukkua.) sillä olisin mieluiten ollut omassa sängyssä omien tavaroiden keskellä.

Viikonloppu ei ollut turha kuitenkaan. Paljon ideoita tuli ja asioita, joihin pitää kiinnittää enemmän huomiota. Uusi partio-ohjelma näyttää hyvältä, vaikkakin haastavalta. Kevät tulee olemaan touhua täynnä ja ohjelmaan perehtymistä...