Marraskuu on jälleen saapunut eikä se varmaankaan tule koskaan olemaan mikään mukava kuukausi. Vuorotellen tulee vettä ja lunta taivaalta. On pimeää ja ankeaa. Ainoa valopilkku sääoloissa on aivan käsittämättömän upeat auringonlaskut, joita onneksi aina joskus näkee. Nytkin muutamana viime iltana on ollut kaunis väri taivaanrannassa. Kuviakin on tullut otettua ja lisäilen niitä tänne, kunhan viitsin.

Nimenomaan - kun viitsin. On jäänyt tämä kirjoittelu kaikin puolin vähälle. Täällä blogissa ei oikein tiedä, mitä oikein kirjoittaisi julkisesti nähtäville ja nasukirjassa taas kaikki on niiiiiin julkista ettei sinne voi laittaa oikein mitään tarkempaa mistään. Tiedä koskaan mistä ja keneltä saa naamallensa sen mitä on kirjoittanut. Ja silti, halua olisi jotenkin itseä ilmaista kirjoittamalla. Ehkä se on parempi sittenkin siirtyä vanhaan, hyvään päiväkirjaan...

Mutta ennen kuin lopetan vallan kirjoittelun, voisin muutaman maininnan laittaa lokakuusta ja marraskuun alusta. Syysloman alussa käväisin tuon paremman puoliskon kanssa pääkaupunkiseudulla iltaa istumassa ja vähän karaokea laulamassa (juu, en minä laulanut - ne muut vaan). Tuli ainakin testattua, että pitempi ajomatka sujuu ilman suurempia riitoja :) Eikä mulla ollut mitään tarvettta puuttua toisen suunnistukseen oudoilla teillä. Ehkä mä alan jopa kasvaa...

Seuraavana viikonloppuna ajelin sitten Ainon kanssa Turkuun ja Ruissaloon tekemään alustavia suunnitelmia partiolaisten reissua varten. Oli taas niin mahtava reissu. Suunniteltiin ja pohdittiin sekä tietysti shoppailtiin ja syötiin oikein pitemmän kaavan mukaan... Ja taas siitä seuraavana viikonloppuna oli sukulointia puolin jos toisin. Näytillä oloa jos sitä niin haluaa nimittää :)

Työkuvioissa on kaikenlaista tahimista, mutta onneks perustyö on hauskaa ja kannustavaa. Vähän sitä pohtii, että kuinka paljon oikein haluaa pakertaa ja millaisella palkalla. Työn tuoma kannustus on ihanaa, silloin kun sitä tulee, mutta jos pelkkää nuorisotyötä tekevällä on sama palkkaluokka kuin mulla varkkari-, nuoriso- ja rippikoulutyöstä (ja vähän partiotyöstäkin) niin vähän pistää miettimään... Mutta kuten sanoin, perustyö on kuitenkin niin antoisaa, että se auttaa pitkälle. Kerhot, partiot, tapahtumat - se "kentällä olo" - piristää päivää aina!