Oli se jännä, miten alkuviikosti työaamut oli ihanan hiljaisia. Sai nukkua rauhassa kellon soittoon eikä ketään herättänyt sitä ennen. Mutta auta armias, kun tuli ensimmäinen vapaa päivä. Jollakin, ilmeisesti Önnillä, on tapana käydä hiekkalaatikolla aamutuimaan. Asioinnin jälkeen täytyy raapia laatikon reunaa hyvin voimakkaasti, jos se muovi vaikka irtoais peittämään tuotokset. Välillä pidetään taukoa, jos vaikka asunnossa elävä ihminen huomaisi kuinka siisti hän on. Kun ei kehuja tai edes pientä elon merkkiä kuulu, jatketaan raaputtamista. Jälleen tauko ja sitten kynnet jälleen laatikon seinään. Sitten puuhassa on jo piruilun makua... Aamun ääniin kuuluu myös norsulauman tömistys, kun kaksi tai kolme kissaa pelaa hippaa makkarin ja olohuoneen välillä.

Ehtoisin Eemil ja Neko puolestaan harrastaa "nosta persees ja menetät paikkas" -leikkiä. Vuorotellen nukutaan sohvan käsinojalla, kiipeilytelineen eri tasoilla ja nyt uusimpana villityksenä - mun kauppakorissa. Eemilhän on aina siellä nukkunut, jos kori vaan on ollut lattialla. Mutta nyt Nekokin ahtaa itsensä koriin. Voi sitä ilmettä katin naamassa, kun se on menossa koriin nukkumaan ja huomaa sen olevan varattu! Sitten alkaa kiertäminen. Vaivihkaa kuljetaan ympäri koria ja aina nopeasti huitastaan toista tassulla päähän. Ja jos häntä sattuu heilahtamaan korin ulkopuolelle, ollaan siinä kiinni kynsin ja hampain. Juu, eipä tartte ihmetellä, miksi siitä korista on sanka poikki...

Tässä kuvia sankareista:

Önni "se-en-ollut-minä" - ilmeellä ja alla visuaalinen näyttö korin valloituksesta.