Keskiviikkona tuli sitten lunastettua itselle tehty lupaus ja käytyä Puurijärvellä. Poikettiin ensin Karhiniemen luontotuvalla ja Isosuon pitkospuilla. Lankkuja pitkin taivallettiin ihan tuhoton matka, kun se "kartassa näytti paljon lyhyemmältä". Oli se ihan hauskaa ja jos olisi kääntynyt takaisin käymättä Kauvatsanjoen rannalla, sinne ei olisi toistekaan lähtenyt. Eli kaiken kaikkiaan matkaa kertyi joku 6 kilometriä... Vaikka jalat olikin hieman hapoilla, käytiin silti vielä Puurijärven lintutornilla. Mä en luonnollisestikaan kiivennyt sinne (18m korkea!) ja alhaallakin sai taituroida ettei sellaiset pienet kiusankappaleet tullut pistelemään kinttuja. Oli nimittäin mun mittainen muurahaispesä aivan tornin juurella. Rankka työ vaatii rankat huvit, joten ruumis palkittiin Ekan Kebab annoksella :)

Loppuviikosti soitin taas Viksuun Nilsille aikaa. Sen ihottuma ei tunnu oikein paranevan ja sillä on ihmeellisiä kohtia jo jaloissakin. Lääkäri suositteli käyntiä siellä, että hän näkee itse mitä se oikein on. Pelotteli jo oikein rauhassairaudella tai jollakin sellaisella. Puhui verikokeista ja näytteistä. Kivat. Totesi se sitten, että sairaus on kyllä hoidettavissa mikäli se sitä on. Ajattelin kuitenkin ensin pyytää antibioottikuuria, kun se viimeksi meni sillä ohi. Katsoo sitten sen jälkeen, tarviiko ottaa kokeita. Sormet ristiin kyynärpäitä myöten. Keskiviikkona on aika.

Ensi viikolla on paluu arkeen, kun työt alkaa. On sitä jo vähän odottanutkin, että pääsee tekemään sitä mitä tykkää tehdä. Kauheasti on suunnitelmia syksyn varalle ja uusia ideoita. Erilaista on myös kokea kirkkoherranvaalit, jotka meillä on edessä syksyllä. Nykyinen jää eläkkeelle ja uuden pitäisi aloittaa tammikuun alusta. Se on uuden aikakauden alku sekin.