Hääjuhlan ohjelmatuokioon me haluttiin sopivassa määrin puhetta ja rauhallisempaa touhua sekä hieman liikettä ja vilskettä. Ensin väki sai lämmitellä käsiään tervehtimällä pöytäseuruettansa. Kehoituksena oli kätellä mahdollisimman monta ihmistä illan aikana, jotta tultaisiin hieman tutummiksi. Lisää liikettä kädet sai, kun alettiin liehuttelemaan kaason ohjeiden mukaan. Värillisiä papereita oli jaettu pöytiin ja niitä heiluteltiin ilmassa, kun jokin sanottu ominaisuus piti paikkansa omalla kohdalla. Kaaso luetteli mm. seuraavia kohtia: ketä muistaa morsiamen/sulhasen syntymän, on ollut hoitamassa jompaa kumpaa, on ollut saunassa jomman kumman kanssa, on samassa työpaikassa/harrastuksessa... Ja lopulta sai kaikki liehuttaa.

Puhetta ohjelmaan saatiin molempien puolilta. Ensimmäisen puheenvuoron käytti mun kummitätini, jolle homma lankesi tavallaan vanhasta tottumuksesta. Isä ei ole kovinkaan puhujatyyppiä ja kummitäti sanoi parisen sanaa jo lakkiaisissa. Toinen puhe tuli sulhasen veljeltä, joka piti maljapuheenkin. Saatiin matkalle evääksi sanapareja sekä hauska runokirja. Sitä ollaan tulkittu kotosalla syksyn pimenevissä illoissa :)

Tohinaa ja touhua toi Teuvon kummityttöjen esitys, joka oli haluatko miljonääriksi -ohjelman pohjalle tehty visailu. Keskelle lattiaa tuotiin tuoli ja tytöt esitteli oljenkorret. Kummastelin siinä, että miksi siellä oli kysy sulhaselta -oljenkorsi, mutta ei kysy morsiamelta... Noh, paljastuhan se lopulta. Ennen aloittamista nimittäin alettiin kovasti etsiä toista tuolia ja siinä ihmetellessä, että mitäs nyt, saapui pelottavan näköinen joukkio saliin ja sulhanen kaapattiin mukaan. Minä siinä raukkana istuskelin yksinäni, kun ryövääjät ilmoitti lunnasvaatimuksensa. Kas kummaa, miljoona euroa... Hmmm.

Minä sitten istahdin keittiöjakkaralle ja aloin vastailla kysymyksiin. Heh heh, ainakin yritin. En ole tunnettu muististani, saatika siitä että muistan hyvin pieniä yksityiskohtia. Niinpä isännän auton rekisterinumero haettiin yleisön joukosta ja puhelinnumero meni alusta saakka päin mäntyjä... Jotain sentään muistin ja osasin vasta, niinpä en joutunut joka kysymyksellä tekemään tehtäviä, joita tytöt oli keksinyt pelastukseksi. Laulua lausuttiin morsiusherran avulla, mutta runot hoitui sentään omin avuin. Kymmenen kysymystä rämmittiin hiljaksiin läpi ja lopulta sain kuin sainkin miljoonan euron "shekin". Mun onnekseni ryövääjät eivät olleet ahneita, vaan tyytyivät miljoonaan palauttaen uunituoreen aviomieheni mun luokse. Olisinhan mä maksanut enemmänkin ;)

Vilskettä ja pientä kilpailuhenkeä herätti sukujen sota, jossa tarkoituksena oli etsiä seremoniamestarin vaatimia tavaroita omalta suvulta. Tavaroiden hakijoina toimi sotaratsut ja tähän tehtävään oil valittu mun puolelta Jani ja Teuvon puolelta Iris. Pisteenlaskijoina toimi ratsujen paremmat puolet eli Salla ja Erik. Sukujen tuli avustaa sotaratsuja huutelemalla ohjeita keneltä saattaisi vaadittava esine löytyä ja muut vieraat saivat itse päättää, kumpaa sukua avustivat. Haettavia tavaroita oli muistaakseni mm. tulitikut, ensiapupakkaus, sukkahousut (Jani kantoi Sallan Ainon luo), kännykkä (ei Nokia), miesten kenkä (ei musta) ja helmenä pohjalla: tummat housut. Kyllä oli tohinaa, kun sotaratsut paikoin yltyivät oikein kisaamaan nopeudesta ja seremoniamestari sai pelätä alle jäämistä.

Tietysti ohjelmassa oli perinteinen 12 kuukautta, joka toteutettiin postikorttien muodossa. Korttien saajat oltiin yhdessä pohdittu jo etukäteen ja joukkoon lukeutui lähisukulaisia, ystäviä ja työtovereita. Ihmisiä valittaessa pyrittiin ottamaan tasapuolisesti molempien puolilta ja myös muitakin kuin vain aikuisia. Tehtävinä oli esimerkiksi peli-illan pitoa, ruuanlaittoa, talonmiehenä toimimista, eläintenhoitoa, glögin tarjoilua, ulkoilupäivän järjestämistä ja kaikenlaista muuta. Kun vuosi saatiin jaettua osiin, oli vuorossa runollinen paketti, joka kiersi kaason lukeman runon mukaan ihmiseltä ihmiselle. Etsittiin Marilynin näköistä naista, vaaleaa viikinkiä, komeaa partaa ja lopulta paketti päätyi parille, jonka kasvoilta näkyi onni ja rakkaus (tai jotenkin niin se meni). Meillehän se paketti tuli.

Ohjelmallinen osuus päättyi häävalssiin ja ensimmäisen tanssisetin alkamiseen. Loppuillasta kerronkin seuraavalla kerralla.