Oli taas hermo kireällä kun netti kaatui viikonloppuna. Liput liehuen myönnän olevani riippuvainen siitä, että pääse koneelle koska haluan. Ei mun tartte siellä olla joka päivä ja monta tuntia, mutta se etten pääse koska tahansa halutessani koneelle, repii syvältä. Tänään kävi kuitenkin kiva mies, joka laittoi kaapelit ojennukseen ja valojen välke on normaali palikassa.

Tässä on nyt ollut partiokurssia oikein olan takaa. Ensin oli viikonlopun tehokuuri, joka sai taas leiriläisenä olon muistumaan mieleen. Torstaina 16. päivä meillä oli retkiruokakurssin teoriaosuus Tampereella ja tällä kertaa lisäksi tuli Ainokin. Meillä oli ihan hauskaa, kun me pähkäiltiin keskenämme, että mitä kaikkea voisi YRITTÄÄ kuivata... Illan aikana nimittäin yksi vetäjistä puhui kuivaamisesta ja villejä ideoita lenteli ilmassa, kun pohdittiin mahdollisia vaihtoehtoja. Ketsuppi? Eemil?

Samalla viikolla oli myös tämä meidän Vaeltajien Secret Mission, josta meidän valtermanni ei sanonut halaistua sanaakaan. Antoi vain varustelistan, jossa oli jopa päälle laitettavat vaatteet lueteltu ja käski olla valmiina kello 12 sunnuntaina. Ainon kanssa pähkäiltiin mihin se meidät voisi viedä ja miten me varustaudutaan reissuun. Aivan pelkkää hullun pitämistä jännityksessä.

Kaisa lähti ajelemaan kohti Helsinkin ja sanoi karttaruudun, josta meidän pitäisi keksiä mahdollisia aktiviteetteja. Forssan Vesihelmi oli oikea vastaus ja me saatiin puolitoista tuntia pulikoida vesistössä kuolaten upeita uimavalvojia... Poreallas, aallot, höyrysauna - VOIH! Teki gutaa mun kipeelle polvelle. Ihan kuin pumpulin päällä olis kävelly.

Sen jälkeen kieputtiin keskustassa ja pysäköitiin auto johonkin, josta en olisi osannut kotiin. Käveltiin torin poikki ja lausuttiin Kalevalaa - kirjasta onneksi, ettei tarvinnut osata ulkoa. Ja sitten Rossoon syömään. Kolmen kohdan ateria alkuruuasta jälkiruokaan. Mmm. Otin hyvin kalapitoisen yhdistelmän ja mahtavaa oli. Varsinkin jälkkäri luonnollisesti.

Sieltä nokka kohti kotia, että eläintarha pääsee pihalle. Upea reissu, kun ei tarvinnut itse huolehtia mistään. Toinen oli suunnitellut kaiken ja kertoi mitä pitää tehdä milloinkin.

Retkiruokakurssin käytännön osio toteutettiin partioviikolla 25.4. ja me Ainon kanssa lähdettiin tällä kertaa matkaan. Keskellä huitsin nevadaa rämpien päädyttiin Kaarinan polun varteen laavulle. Molemmilla oli ihan tasan nollakiinnostus olla paikalla, mutta kiltteinä ja tunnollisina kärvisteltiin tuomiomme. Ryhmissä valmistettiin itse valittuja ruokia ja meillä oli jotain vietnamilaista paperirullaa ei kun riisipaperia ja kanakastiketta kaurapastan kanssa. Hyvää oli, vaikkakin siinä paperirullassa oli raakaa sipulia. Maistoin silti! Poistuttiin paikalta ruuan nauttimisen jälkeen, sillä mä en ollut hankkinut eläintarhalle hoitajaa.

Kyllä oli ihan hyödyllinen kurssi, mutta ei mua ihan heti saa uudestaan johonkin koulutukseen. No thank you. Muuten partiotouhuista voisi sanoa, että torstaina meillä oli Pyhän Yrjön ehtoovalkee kololla ja pystytettiin taas puolijoukkueteltta. Hauskaa oli, kun Nils ei voinut pysyä teltasta poissa vaan juoksenteli mistä tahansa välistä sisään. Mä nimittäin olin siellä ja koiran piti päästä vartioimaan :) Nyt huomenna on vuorossa vappunaamiaiset, joten melkoisen erikoista ohjelmaa meillä kevätkaudella on.