Pääsiäinen meni ja kauhukseni huomasin, että kesähän lähestyy huimaa vauhtia. Tää viikon sairastelu laittoi kalenterin ihan uuteen uskoon. Mitä tässä sitten on oikein tapahtunut, kun petiin kaaduttiin...

Kirkossa järjestetty pääsiäisvaellus sujui hyvin, ottaen huomioon ekakertalaisuuden. Väkeä kävi kahtena iltana päälle 50 plus sitten ryhmät, jotka kiersi muina aikoina pöydät. Itse ainakin pidin kauheasti tehdyistä pöydistä ja alustavasti ainakin on puhuttu, että ensi vuonna uudestaan. Onneksi homma on silloin helpompi, onhan tämä jo kerran tehty.

Pitkäperjantaina avustin mustien vaatteiden laitossa ja sen jälkeen kiiruhdin pakkaamaan laukut. Jani odotti hermostuneena, koska olisin valmis ja lopulta lähdettiin Huittisiin. Sieltä isä vei meidät satamaan. Tai siis Jani ajoi sinne ja me isän kanssa istuttiin takana. Kyllä oli kokemus istua bemun takana, kun tiessä on järjettömiä kumpareita. Hytky aina puolen tuntia jokaisen töyssyn jälkeen ja sisuskalut jäi pahimpiin monttuihin. Ari saapui tällä reissulla kolmanneksi paikalle ja meillä oli luonnollisesti järjetöntä veistelyä puuttuvan kustannuksella. Ei huolta - ei jäänyt pelkäksi selän takana puhumiseksi - kuittailtiin reippaasti päin naamaakin ;)

Laivareissu oli onnistunut eikä siitä kovinkaan tämän enempää. Yksityiskohtaiset tiedot jää paperitallenteeksi omaan käyttöön... Hihhuloitiin pitkin laivaa, vitsailtiin, tanhuttiin ja reivattiin. Kun pääsin eroon 2-metrisistä henkivartijoista alkoi mullakin pieni vipinä käydä ja löysinkin ihan kivan tanssiseuran loppuehtooksi. Hyttiin en tällä kertaa ekana kömpiny vaan tulin hyvänä kolmosena, sillä Janikin palaili yöjalalta yllättävän ajoissa. Seuraavana päivänä taktikoitiin ruokailussa ja haahuiltiin kannella.

Se kannella oleilu yhdistettynä pääsiäissunnuntain metsäreissuun Ainon kanssa aiheutti mulle ihan mielettömän lenssun. Kengät kastui metsässä ja maanantaiaamuna olikin sitten usvainen olo. Partiolaisten vaellus oli kuitenkin järjestettävä, joten hammasta purren taapersin muiden mukana museolta omaan pihaan ja takaisin museolle. Vaellus oli olotilasta huolimatta mahtava. Mulla ainakin oli hauskaa ja varsinkin meidän vieras kertoi hauskoja juttuja omilta partioajoiltaan.

Kulunut viikko onkin mennyt sairastellessa. Tiistai ja keskiviikko oli kamalia päiviä, kun pää oli yhtä höttöä eikä kroppa kestäny montaaka hetkeä pystyasennossa. Pikkuhiljaa olo on parantunut ja viikonloppuna olen oleillut ulkonakin suunnitellen pihaani. Katitkin on päässy ulkoilemaan ja Kaisan pojat on todella nätisti ainakin tähän asti tullut takaisin. Pikkaisen kun huutelee niin pojat on jossain vaiheessa oven takana huutamassa sisälle. Eemil on käynyt portailla ja kääntynyt lujaa takaisin, jos on kuulunut jotain kovia ääniä. Meidän urhea peto :)

Onneksi samaan aikaan sairastelun kanssa on auto ollut myös "hoidossa". Katsastuksesta tuli ennen pääsiäistä komia hylsy ja auto jäi ensin korjaamon pihaan, josta meidän äijät sen kuitenkin haki pois. "Me katotaan, jos saatais kuiteski ite..." No, saihan ne sitä korjattua ite. Siinä korjatessa vaan valitettavasti meni toinen osa rikki ja sitä nyt sekä odotellaan ulkomailta että myös haetaan liikkeistä. Kumpi tärppää ensin. Kuuleman mukaan tollasia autoja on Suomessa 66 kappaletta.

Jani ystävällisesti lainas mulle bemua tulevaksi viikoksi, kun pitää päästä Vammalaan nauhotteleen radiohartautta ja kun ei muutenkaan sairastelun jälkeen uskalla pyöräillä töihin. Mutta seuraavalla viikolla oli mikä oli pyöräilen töihin aina kun vaan on mahdollista. Tämä on lupaus.