Eilen oli sitten ensimmäisen ryhmän konfirmaatio. Taisi tulla kaikille yllätyksenä se ihmismäärä, joka kirkkoon oli kokoontunut kello 11. Konfirmoitavia lapsia oli 27 ja kirkkokansaa jotakin 600. Melkoinen määrä! Kirkonmenot kesti silti sellaisen sopivan verran  - ei venynyt kaksituntiseksi sessioksi.

On se vaan jotenkin kummallisen tuntuista ajatella, että joka kesä on mukana nuorten elämän yhdessä tärkeimmässä juhlassa. Että on siellä alttarilla pappien kanssa siunaamassa niitä nuoria, jotka on saanut opetusta ja joiden elämää on ainakin hetkisen koskettanut. Jää pakostakin miettimään, että mitä muistoja sitä itsestään jättää niiden nuorten mieliin. Omasta leiristä on tänä kesänä kulunut 10 vuotta ja yhä muistaa oman nuorisotyönohjaajan ja papin. No, ne ehkä vaikutti vähän enemmän muhun kuin muihin, sillä näiden kahden ihmisen ansiosta mä olen nykyään ammatissani. Mutta silti...