Julistin sodan tiistaina, keskiviikkona laskettiin miestappiot. Voitin.

Siivoilin tiistaiaamuna huushollin imurin ja mopin voimalla. Tyytyväisyyttä hykerrellen lähdin töihin ja illalla palatessa kotiin kohtasin vieraan vallan maihinnousun. Ilmeisesti muurahaiset oli kiukustunut naapurin remontista ja päättivät muuttaa koko yhteisönsä mun asuntooni. Lattialla viipelsi mustia pieniä pirulaisia siellä ja täällä. Eihän se mitään jos muutama hassu, mutta kun näitä oli ihan liian monta. Kiukusta kihisten lähdin kauppaan ja palasin sieltä torjunta-aseet mukanani. Kissa ja koira makuuhuoneeseen ja aerosoli sauhuamaan. Tämä taistelu ainakin voitettiin kuusnolla. :)

On tämä itse hankittu eläintarhakin pistänyt parastaan tällä viikolla. Eemil on palannut taas entisiin nukkumistapoihinsa ja hiukkasen alkaa kyrsiä. Se kun on päättänyt, että mun tyynyni on paras nukkumapaikka ja aina öisin se könyää siihen tuhisemaan. Mä herään niskat jumissa ja kummastelen, mihin herään. Pään alla ei ole tyynyä kuin suikale ja lopulta hoksaan karvapallon, joka pörisee niin tyytyväisenä pehmeällä pedillään.

Sängyn petaamiseen menee nykyään viisi minuuttia enemmän aikaa. Ei tarvitse kuin liikahtaa aamulla makkaria kohti ja Eemil kipittää häntä viidentenä jalkana sängylle makaamaan. Sitten kun heilautat peittoa tai päiväpeitettä sängyn ylle, syöksähtää katinrontti alle. Nils kiinnostuu liikkuvasta patista peiton alla ja hyppää kaivamaan kissan esille. Ja siinä menee sitten se petaaminen...

Eemelillä taitaa muutenkin olla identiteettiongelmia, sillä se murisee jos sitä menee lähelle, kun sillä on herkkupala.