Takana on nyt viikko eloa uudessa osoitteessa ja huoneet alkaa etäisesti muistuttaa siistejä, edustuskelpoisia tiloja. Yötkin sujuu jo ilman häiriöitä. Kesällä tullut kumma tapa herätä viideltä on jäänyt pois enkä ole ensimmäisen yön jälkeen herännyt ihmettelemään missä olen. Kissan kanssa haetaan sängyssä vielä omia paikkoja, koska me nukutaan nyt eri puolilla. Ei ilmeisesti osata ottaa omaa tilaa vaan tungetaan aina toisen päälle...

Päivät menee töissä ja muuttoa tehdessä. Kaikenlaisia uusia asioita on tullut vastaan. Liruttava suihku, meteliä pitävä pumppu ja astianpesukone. Eilen vessanpönttö valutteli omiansa ja aiheutti pumpun päälle menon vähän väliä. Vaikka olinkin suhteellisen varma asiastani, soitin iskälle ja sain avun ongelmaan. Tänään ei ole ylimääräisiä valutuksia kuulunut, joten katsellaan. Täydellisen toivottomana käsityöläisenä lyhentelin keittiön verhoja. Jeps, onnistuin ensimmäisen version sotkemaan ja aloitin alusta. Kyllä ne tangossa roikkuu ja näyttää suht hyvältä, joten ehkä olen kehityskelpoinen. Hoh, on pitkä ja mutkainen taival talon emännäksi. Omistajuus on hallussa, mutta emännöinti kaipaa harjoittelua.

Eläimistö on tottunut yllättävän hyvin uuteen kotiin.Nils tosin yrittää aina autoon, kun joku vieras on lähdössä... Mutta toisaalta se jo muuttoa tehdessä inisi innoissaan, kun lähestyttiin taloa. Ulkona ollessa  Nils jää välillä seisoskelemaan pihaan, kun mä menen sisälle. Jos herra ei tunnu tulevan sisälle niin laitan vain oven kiinni ja annan koiran olla ulkona. Hetken päästä, kun avaa oven, tulee koira kiltisti sisälle. Niin ja kun avaa oven, on kissa juoksemassa lujaa ulos. Eemil on ihmeen rohkeasti kulkenut hihnassa pihassa, vaikka Hietaniityssä se liikkuu tosi arastellen. Ajattelin, että päästän sen kyllä ulos, kunhan se vielä vähän tutustuu ensin hihnassa tiluksiin.

Viikko siis on takana ja tuntemukset on hyvin vaihtelevia. Välillä sitä pohtii, mihin itsensä tuli lykänneeksi. Oma talo, oma laina ja vastuu. Pitää osata kaikenlaisia asioita, jotta voi hoitaa omaisuuttaan. Sitten toisaalta sitä miettii, että ei kukaan muukaan ole ollut seppä syntyessään vaan ne asiat oppii ajan myötä yrityksen ja erehdyksen kautta. Ihanan vapaata ja yksityistä eläminen on täällä. Voi pestä pyykkiä vaikka aamuyöllä, koira saa kuseksia ihan vapaasti puskien juurelle ja mikä parasta - auton saa pihaan miten vain milloin vain. Oman rasituksensa tuo se, että osa tavaroista on yhä muuttolaatikoissa. Vaikka mun huushollaus on parhaimmillaankin suurpiirteistä, niin tavaroilla on aina ollut oma paikkansa (paitsi vaatteilla, jotka lojuu missä sattuu). Elo kaaoksen keskellä väsyttää välillä, mutta toisaalta niiden asettaminen omille paikoilleen tuo iloa päivään. Oon aina rakastanut muutoissa sitä, kun saa tehdä tyhjästä tilasta oman kotinsa.