Se on sitten pääsiäisviikko mennyt melko lailla kotosalla. Toki töitä olen pakertanut tietokoneella melkoisen määränkin, mutta varsinaisesti työpaikalla en ole nokkaani näyttänyt. Ei olis kyllä jaksanutkaan tuon partioleirin jälkeen. Mutta nyt voin hehkuttaa, että olen vihdoinkin saanut pj-työni valmiiksi. Eihän se ole kestänytkään kuin pari vuotta... Ja Näytelmäkerhon esityksen käsikirjoitus on valmis. Ainakin valmis koekäyttöön.

Kiirastorstaina oli kirkkokuoron esiintyminen ja mustien kankaiden laitto. Se menee vuosi vuodelta aina helpommin ja ensi vuonna sen pitäisi uudistuksen ansiosta olla vieläkin nopeampaa. Kotiin pääsi taas puoli kymmenen maissa. Muuten otin viikonlopun kyllä ihan levon kannalta, kun tietää mitä tässä on kaikkea edessä ennen kesälomaa... Silmänisku 

Perjantaina lähdettiin taas karaokea kuuntelemaan. Vuorossa oli sivistyneesti siemaillen -ilta. Väkeä oli paljon ja pääsin jälleen tanssilattiallekin. Yksi setä kieputti niin, että pelkäsin luitteni puolesta, mutta muuten oli valiojoukkoa tanssittajat. Loppuillasta tapasin aikaisemmilta kerroilta tutun miehen, jonka kanssa meni viimeiset tanssit. Enpä voi kieltää etteikö olisi ollut jotain ilmassa. Meillä loksahti hyvin yhteen tanssilattialla - ja vähän muutenkin. Ei mitään vakavaa. Sovittiin kuitenkin alustavat tanssitreffit seuraavalle illalle.

Kyllä se lankalauantaikin viihteellä meni. Puolustelen asiaa jälleen sillä, että tie koska seuraavan kerran pääsen irrottelemaan. Leiritkin tulossa. No, lauantai oli sitten otetaan sille -ilta. Skoolattiin mun pj-työlle ja Ainon päättötyölle ja vähän muullekin. Ekoja drinksuja pohdittiin ja mietittiin, että haluttaisiin jotain raikasta. Tiskillä pyydettiin, että tee se minkä silloin teit, johon tuli sitä ja tätä. Baarimikko mietti hetken, että mikäköhän mahtais olla kyseessä ja kysyi sitten: oliko se Pärsky. "No, just. Jotain veteen liittyvää se olikin", totesin. Ja jatkoin, että ei pidä sitten ihmetellä jos loppuehtoosti yritetään kovasti tilata kaikilla Pienen merenneidon hahmoilla tai pyytämällä loiskista... Muutama Pärsky ja sitten vaihdettiin drinksuun, johon tuli Muumi-limsaa. Vähän hyvää. Ainon kanssa ajateltiin, että jos ehdotettais sille nimeksi Pikku Myytä.

Ilta oli hauska. Väkeä oli kuin pipoa ja laulajia riitti. Mun tanssiseuranikin ilmestyi paikalle ja loppuillasta se istuikin sitten meidän pöydässä. Enemmänkin otettiin kontaktia, mä vähän vähemmän vakavissani kuin se. Ei edelleenkään nappaa nuo parisuhdesäätämiset.

Hyvä mieli jäi näistä kerroista, että seuraavaa reissua odotellessa...