Käsittämätöntä että vasta viime viikolla oli Jyväskylässä kolmisen päivää neukkareilla. Eikä tämäkään viikko ole vielä ohi.

Jep. Vähän väsyttää jo nyt. Tietysti siihen vaikuttaa tuo Jyväskylän keikka. Kaksi yötä oudossa sängyssä ja suht. rankka tahti päivissä vie voimat kiitettävästi eikä siitä palaudu ihan heti, kun vielä oli töissä viikonlopun. Alkuviikosti olen painanut töitä niska limassa ja palkinnoksi saankin vapaan viikonlopun. Silti vähän päätä huimaa, kun ajattelee kevään tapahtumia ja työjuttuja. Huh!

Kotona menee yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon meidän kaksi uutta, tilapäistä, perheenjäsentä. Neko ja Eemil on löytänyt yhteisen sävelen ja pistävät kämppää risaseksi mahtavalla innolla. Neko varsinkin seuraa täysin Eemilin mallia kaikessa. Eilenkin katit tekivät spurtin tunneliin SAMAAN AIKAAN ja hetken oli pientä jalkojen sekamelskaa, kun ne yritti päästä toisistaan irti ja pois tunnelista. Molemmat käyvät vuorotellen nukkumassa mun jalkojeni päällä ja eilen Neko esimerkkinsä mukaisesti tuli nukkumaan syliin, kun katselin tv:tä. Eemil rakastaa tunkeutua maton alle väijymään ja - kuinkas muuten - saunasta tullessani matossa oli ihme möykky. Neko oli tyytyväisenä piilossansa! Uusin leikki kaksikolla on Kukkulan kuninkaan pelaaminen kiipeilytelineessä. Peli menee niin, että yleensä Neko makaa telineessä korkealla ja Eemil tulee lähelle yrittäen läpsäistä tassulla toista. Aikansa hypittyään meidän jätkä hyppää kanssa samalla pienelle läntille ja pojat alkaa halailla toisiaan. Hetken kuluttua kuuluu TUMPS ja yleensä aina Eemil on lattialla Nekon katsellessa mun mielestä melko tyytyväisenä alaspäin.

Önni taas on tainnut alkaa vähän mököttää Nekon sopeuduttua niin hyvin. Ensin se vietti aikaansa paljon saunan lauteilla ja tuli vain maukumaan huomiota eteiseen. Sitten yllättäen Neko alkoi ottaa päiväunia lauteilla kylki kiinni Önnissä. Ja seuraava vaihe olikin, että Önni on nyt alkanut reippaammin kuljeskella asunnossa. Nilsiä se vielä aristelee, mutta ei enää välttämättä juokse häntä paksuna saunaan karkuun.

Itselläni menee suhteellisen hyvin. Tein uudenvuoden lupaukset kuluvalle vuodelle niin, että jokaiselle kuukaudelle on omansa. Ei tule paineita, kun tarvitsee vain yksi asia kerrallaan kuukauden ajan hoitaa :) Karkkilakossa olen ollut 21 päivää, vaikka alkuperäinen lupaukseni koski karkkipäivän käyttöönottoa. Ajattelinkin, että tammikuu on namuton kuu ja sitten alan pitää karkkipäiviä. Kunhan tässä kerkiän niin teen oman osion lupauksilleni niin on julkinenkin seuranta hoidettu.

Pientä jännitystäkin on pinnassa enkä usko sen ihan heti loppuvankaan. Oli nimittäin teatteriryhmän treenit taas tiistaina ja meidän kesäteatteriesitys valmistuu hurjaa vauhtia. Jännitystä aiheuttaa se, että nyt on huomattavasti enemmän vuorosanoja ja esitystämme voi nimittää ihan kunnon kappaleeksi väliaikoinen kaikkineen. Pientä painetta siitä, että osaanko kuitenkaan yhtään näytellä vai onko se mun paikkani oikeasti lavan takana ohjaajan tai muun hommissa... Siitä on pitempi aika (jos ei viime kesää lasketa), kun olen oikeasti näytellyt. Treenejä kyllä olen vetänyt, osallistunut pieniin sketseihin ja opiskeluaikoina luovan ilmaisun tunneille, mutta ihan kokomittainen teatterikappale? Suurin työni on tainnut olla osallistuminen yläasteen musikaaliin, jossa silloinkin roolini oli hyvin vaatimaton. Ei nyt käsitetä väärin, jännitykseni on hyvin positiivista luonteeltaan ja homma otetaan haasteena vastaan. Ihanaa olla kerrankin ohjattavana ja itse tekemässä.