Järjettömän kipeitä ulokkeita, kun on kaikki sormet ja varpaat ristissä hyvän onnen saamiseksi.

Käväisin siis viime viikolla, uskomatonta kuinka vähän aikaa siitä on, katsomassa taloa. Kuvat netissä oli todella huonoja eikä niistä saanut oikeastaan minkäänlaista käsitystä. Hinta kuitenkin oli kohdallaan, sijainti suhteellisen lähellä keskustaa ja koko oli sopiva yksinasujalle. Selostuksessa taloa kaupattiinkin eläkekodiksi tai nuorelle parille ensiasunnoksi. Sovin esittelyajan päivälle, joten perheestä ei ketään päässyt seuraksi esittelyyn. Juha onneksi kerkesi tuleen mukaan niin sai miehisen näkökulmankin asioihin.

Talo oli yllättävän siisti ja hyväkuntoinen ikäisekseen. Tilaa riitti, vaikka heti kyllä tuli mieleen muutamia muutosehdotuksia avaruuden parantamiseksi. Olohuone, keittiö, eteinen, makuuhuone, pesutilat ja sauna. Kellari sekä vinttikin löytyi talosta. Pihapiirissä oli autotalli, jossa sijaitsi myös pieni "työskentelyhuone". Grillikatos oli melkoinen taideteos ja muutamia muitakin hauskoja yksityiskohtia pihasta löytyi. En voi valehdella ja sanoa, etteikö alkanut kiinnostaa se talo. Sovittiinkin, että tulisin katsomaan taloa vielä toisen kerran, kun saisin isän mukaan. Se kuitenkin tietää näistä asioista enemmän kuin minä.

Torstaina käväistiin sitten melkein koko perheen voimin. Vain Jani puuttui joukosta. Eikä se talo ollut huonontunut parin päivän aikana. Jätin tarjouksen ja se hyväksyttiin. Perjantaina käväisin pankissa lainasta sopimassa ja vihreää valoa vilkutettiin. Eli ei siis pitäisi olla enää mutkia matkassa, mutta mistä sitä ikivä tietää. Huokaisen helpotuksesta vasta, kun saan kauppakirjat allekirjoitettua.