Kaksi viikkoa on kulunut muutosta. Viikonloppuna meidän suuri ja urhea peto pääsi ensimmäistä kertaa ilman hihnaa ulos. Lauantaina asioilta tullessa jätin ulko-oven sepposen selälleen ja kävin rauhassa viemässä roskiksen. Meidän jellona istuskeli eteisen matolla ja kurkotteli kirahvin lailla kaula pitkällä ulos. Kun vähän huutelin kattia, se kääntyi ja lampsi sisälle. Että sellainen eka kerta - ja kun se vielä aiemmin niin yritti ulos joka oven avauksella!

Iltapäivällä meille tuli vieraita ja jätin taas oven auki. Ei, meteli säikytti kissan omaan kuljetuskoppiinsa makuuhuoneeseen. Sunnuntaina otettiin uusi yritys. Ensin tultiin varovasti katsellen kuistille ja siitä käytiin talon nurkalla. Heti kun mä hävisin autotallin taakse, livahti katti pää viidentenä jalkana ulko-ovelle. Siinä se tiirasi, kun tulin takaisin kompostin luota.

Tänään maanantaina oli ihan sama juttu. Tulin töistä, kävin hakemassa postin ja jätin oven auki. Eemil kuikuili ensin oven takana ja uskalsi sitten vauhdilla taas pyrähtää talon nurkalle. Kävin hakemassa postin ja sillä välin katti oli kipaissut takaisin kuistille, josta se haeskeli katseella mua. Kun mä lähestyin ovea, kissa ilmeisesti katsoi ulkoilun riittävän ja meni edeltä sisälle. Siihen se jäi eteisen matolle odottaan, että kai tekin nyt jo tuutte sisälle...