Mutta mitä sitten kuuluu työn ulkopuolelle?

Sisustan nyt kotia rivarissa, kun se talon rakennus kaatui. Myöhemmin on selvinnyt, että siellä suunnalla on kuitenkin pehmeää maastoa ja yksi rakentajista joutuu tekemään leveämmät anturat talon pohjaan. Ja kyllä muutenkin olo on rauhallinen ja on tunne, että tein oikein, kun laitoin jäihin sen rakentamisen. Ehkä joskus jos hankin sen riippakiven, joka auttaa sen talon maksussa...

Eläinten kanssa on ollut tahimista aina silloin tällöin. Äidiltä meinas palaa tai paloikin hermot Eemilin kanssa, kun ne oli viime viikon siellä hoidossa. Äijä kun merkkaili reviiriään sisällä aika estottomasti ja paikat haisi rankasti kissan kuselle. Torstaina sinne haettiin pieni harmaavalkoinen karvapallo, joka laittaa ojennukseen munkin eläintarhaa. Kissanpentu nimeltään Jesse kyörää Eemiliä elämänsä innolla ja nyt Eemilkin jo uskaltaa mennä lähelle karvakasaa. Nils oli ensin kuin maansa myynyt, että ei kai taas tuollainen, mutta nykyään se käy nuolemassa pennun hännästä korviin märäksi ja kulkee perässä. Saas nähdä millainen kolmikko niistä vielä tulee.

Eemilin merkitsemisongelma toivottavasti vähenee, sillä se oli eilen leikkauksessa. Vein sen Vammalaan Viksuun ja ne tuikkasi piikin kattiin ja käskivät tulla puolen tunnin kuluttua hakemaan. Puolessa tunnissa kissalta vietiin pallit ja iskettiin rokotteet. Kolmelta oltiin kotona ja illalla kuuden maissa rontti otti ensimmäisiä askeleita. Vähän horjuen ja välillä lepäillen se laahusti pitkin kämppää. Alkoi se jopa jahdata kärpästäkin hieman toinnuttuaan. Jokaisen loikan jälkeen piti kuitenkin aina huilia. Yön se luonnollisesti mekasti ja riehui, kun oli kerran päivän ollut tajuton ja pöhnässä. Mutta, toivossa on hyvä elää, että se nyt rauhottuu... Tai muuten täytyy alkaa etsiä toista hoitopaikkaa...

Huomenna tarkoituksena on mennä Säkylään kuhinoihin Püssiksella. Paljoa ei voi remuta, kun on konfirmaatio sitten lauantaina :)