Hurraa, en olekaan unohtanut miten käytetään sosiaalisia taitoja hyväksi työn ulkopuolella!

Eilinen ehtoo meni suunnitellusti baarissa oleillen. Synttärisankari sai karaoke-emännältä lahjaksi laulun ja eräs toinenkin omisti laulun vanhenevalle :) Me Ainon kanssa jatkettiin tätä hyväksi todettua työn jakoa: Aino lauloi, minä tanssin. Heti alkuillasta tultiin hakemaan valssin pyörteisiin ja kun muut huomasivat mun jotenkin erottavan vasemman jalan oikeasti, niin hakijoita riitti pitkin iltaa. Upea puoli asiassa oli se, että tanssittajat oli osaavia viejiä. Mikäs siinä oli liidellessä käsivarsilla, kun kieputtaja tiesi mitä teki... Eräs ihana mies jopa opetti vähän vauhdikkaampiakin askelia. Oli mahtavaa kokeilla uutta, kun toinen selkeästi aina opasti, että mitä seuraavaksi tapahtuu.

Miestä väkevämpääkin kului. Tutustuin johonkin kokeellisella tasolla olevaan drinksuun ja tykästyin kyllä heti. Loppuillasta löytyi useampiakin tarjoajia ja pyörähtely tanssilattialla oli ihan käypä hinta juomasta. Viisaana ja kokeneena otin viimeiseksi juomaksi vesilasillisen ja niinpä tänä aamuna olo on ollut mitä mainioin. Sopivasti soittimessa soi parhaillaan Klamydian Krapula tulee (minä määrään päivän).

Ilta meni siis loistavasti eikä meitä heitetty heti kahdeltatoista pihalle niin kuin meidän kuski/karaoke-emäntä epäili. Portsari, joka oli vitsailussa mukana, kävi kyllä kysymässä Kaisalta puolilta öin, että mitäs tehdään... Meille annettiin armon käydä oikeudesta ja niinpä saimme jatkoaikaa pilkkuun asti.

Tänään tunnustellaan olotilaa ja pohditaan, mentäisiinkö katsastamaan paikallinen :) Kuitenkin menee taas puolen vuotta ennen kuin seuraava ei-työhön-liittyvä sosiaalinen tilaisuus osuu kohdalle.