Syksy on saapunut tuoden mukanaan upeat värit ja kauniit auringonlaskut. Vaikka työt onkin pitänyt taas vaihteeksi kiireisenä, on sitä sentään ehtinyt ihailla kaunista luontoa syysloistossa. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut päivien kuluessa, mutta jotenkin sitä ei tänään vaan saa sanoja tarpeeksi hyvin peräkkäin. Omasta mielestä ainakaan.

On ollut ehtoollisavustamista parissa kirkonmenoissa ja häihinkin pääsin osallistumaan ekaa kertaa Laitumella. Nilsin kanssa käytiin Porissa ystävien luona visiitillä ja se olikin piristävä alku syksylle. Nilsin sisko, Nyytti, oli meillä hoidossa pari viikkoa ja koirien kanssa tuli käytyä usein metsässä samoilemassa. Keskustanaiset piti torikahvilaa torilla torstaisin ja siellä tapasi paljon ihmisiä, joiden kanssa haastella elämästä ja muustakin :) Kesäautolla sain ajella melkein kuukauden päivät, kun sitä piti käyttää remontissa ja katsastuksessa. Uutta tukanväriäkin tuli samalla testattua, kun lirkuteltiin remppamiehille. Ihan hyvin toimi brunettina kuin blondinakin...

Kesäteatteriryhmäkin käynnistyi syyskuun alussa ja olo on välillä kuin tulisilla hiilillä olisi, kun odottaa niin kovasti, että mitä ensi kesänä lavalla tapahtuu. Se on jo selvää, että Punkamokkaa ja pioriisseliä saa jatkoa eli Päiviä ei kuopattu kovinkaan kauaksi aikaa mielestä. Muutenkin yksityiselämän puolella on ollut vipinää. Ei vain sen takia, että Ainon kanssa käytiin seurahuoneella fanittamassa Neljänsuoraa vaan myös sen ansiosta, että sinkkupäivät on ollut jo muutaman kuukauden taaksejäänyttä elämää  :)

Koulun penkille palailuakin on tullut harkittua. Nyt kun arvojärjestys on pikkuhiljaa muutenkin muuttumassa niin sitä pohtii tarkkaan mihin ne päivän tunnit haluaa käyttää. Ehkä kuitenkin jätän hakematta vielä tänä vuonna. Se koulutus alkaa joka toinen vuosi ja nyt tuntuu, että menossa on jotakin tärkeämpää. Mä uskon, että kaikella on tarkoituksensa eikä ihminen kulje elämäänsä yksinään ilman Korkeamman ohjausta.