Tässä muutama valokuva työstäni. Vaikka työaika on tuntematon käsite seurakunnalla ja työpäiväni saattaa käsittää kaiken aina palaverissa istumisesta askartelumallien näpertelyyn, löytyy silti aina niitä helmiä, jotka tuo iloa ja valoa työpäivään.

Maanantaina oli isoskoulutuksen ykkösvuoden "välikertaus", kuten sitä nimitän. Kertaus suoritettiin toimintaratana pitkin seurakuntataloa ja tehtävät ei todellakaan ollut mitään esseekysymyksiä...

Tehtävät vaihtelivat Raamatunkohtien hakemisesta punaisen veisukirjan laulujen tunnistamiseen. Yksi tehtävä on kuitenkin vuosien ajan pysynyt samana - teltan kasaus niin, että vain yksi tai kaksi näkee. :)

Pahoittelen kuvien laatua, kännykällä otettuja. Ajatuksen silti saa hommasta. Eli vain huiveilla sokeutetut saivat koskea telttaan ja näkevän piti pelkästään puheella ohjata heitä kokoamaan teltta.

Siinä, kun yhtä ohjeisti...

...kulki toinen oma-aloitteisesti lähemmäs telttaa tärkeän osan kanssa...

Jep, hillittömän hauskaa.

Teltta saatiin pystyyn pienen tahimisen jälkeen. Parasta asiassa oli se, että teltta oli outo ryhmälle - koitapa siinä neuvoa tai tehdä, kun ei ole ajatusta mitä käskeä tai miten toteuttaa annetut ohjeet. Erinomainen ryhmätyöskentelyn testaaja.

Ja kun molemmat sokeutetut saatiin tärkeiden osien kanssa teltan luokse, piti enää laittaa ulkokerros päälle ja valmista tuli.