Viikko on vierähtänyt Eemilin tulosta ja elämä alkaa asettua uomiinsa. Ensimmäiset päivät meni tutustuessa. Eemil vietti aikansa enimmäkseen vaatehuoneessa kiipeillen hyllyille ja tangoille. Kohdatessaan Nilsin katti vilisti lamppuharjana takaisin turvapaikkaansa. Nils taasen kummasteli lujaa juoksevaa karvapalloa. Suurempia yhteentörmäyksiä ei ole vielä tullut.

Viime viikon puolivälissä Eemil aloitti kehräämisen ja Nilshän oli ihan ulalla. Tullessaan taloon Eemil murisi ja sähisi, joten Nils oletti kehräämisenkin olevan osoitus kiukkuisesta tuulesta. Eemil sen sijaan kehrätessään hakeutuisi mielellään Nilsin turkin suojiin, joten hauskoja tilanteita on tullut... :)

Perjantaina laitoin Eemilin kuljetuskoriinsa ja suuntasin autoni Vesiniittyyn. Oli tullut aika viedä peto näytille. Hyvän vaikutuksen katti siellä tekikin. Kiipeilytornia rakennettiin pimeyden tuloon saakka koko perheen voimin. Ja äiti niittasi sohvan pohjaan kankaan, kunhan ensin saatiin karvapallo pois sohvasta, jonne se oli pienestä kolosta kavunnut. Automatkakin oli rauhallinen. Muutama naukaisu tuli liikkeelle lähdettäessä, mutta sen jälkeen ei kuulunut mitään. Korista ei löytynyt minkäänlaisia merkkejä pahoinvoinnista, joten ilmeisesti Eemilistä on mahdollista saada "reissukissa".