Viikot on mennyt totutellessa uuteen karvapalloon. Jotenkin sitä vieläkin ihmettelee, miten sitä tuollainen lankakerä oikein meidän huushollin lattioita tepastelee. Mutta Eemil on tullut, nähnyt ja voittanut. Ainakin Huittisissa, jossa ollaan vierailtu nyt jo useammankin kerran. Katti onneksi on matkustusmyönteinen eli autossa ei huudeta, oksenneta tai pompita kuljetuskorin seinille. Hietaniityssä juostiin villisti paikasta toiseen ja seikkailtiin välillä niin sohvalla kuin sohvan sisälläkin. On siis sopeutunut reissaamiseen ja outoihin paikkoihin todella hyvin.

Nils ei ole tainnut vielä ratkaista kantaansa uuteen perheenjäseneen. Nyt viime päivinä koira on innokkaasti haistellut kissaa ja tänään yritti jopa kai tavallaan leikkiäkin Eemelin kanssa. Toisinaan sitten taas pitää vähän ärähtää ja vaihtaa paikkaa. Ymmärtäähän sen. Onhan Nils kuitenkin vanhempi ja tuollaisen energisen pennun touhutus käy välillä hermoille.

On sitä itselläkin välillä pinna tiukilla, kun karvapallo on alkanut tulla sänkyyn nukkumaan yöksi. Eihän siinä mitään, jos se todellakin nukkuisi koko ajan. Eemil vaan välillä pakkaa heräilemään ja sitten on mukamas niin hauskaa ryhtyä pureskelemaan emännän sormia, korvaa ja tukkaa tai pomppia pikkaisen päällä. Tätä tapahtuu erityisesti siinä aamusella noin tuntia ennen mun kellon soittoa. Sitten kun olen aikani kissaa tuuppinut pois ja saanut jonkinlaisen rauhan soi herätyskello. Ja mitä tekee tämä täystuho? Aivan, nukkuu peffa homeessa mun tyynylläni ja on mukamas niin tokkurainen, kun laitan valot päälle. Hah!