Nils ja Eemil tosiaan oli riparit porukoiden luona Huittisissa. Sitten Eemil katkaisi niin sanotusti kamelin selän ja mä aloin hakea vaihtoehtoista hoitomahdollisuutta. Pienten lastenleirin mä otin Nilsin mukaan leirimajalle ja Juha kävi katsomassa kissaa pari kertaa päivässä.

Olihan koira vähän sekaisin ensimmäisen päivän, kun ei lähdettykään kotiin ja yhtäkkiä paikka oli täynnä 7-9 -vuotiaita tenavia. Toisena päivänä se kuitenkin oli jo kuin kotonaan ja oppi jopa senkin, ettei se saa tulla pois "aitauksestaan", jonka tein sille kuistille. Mutta voit uskoa, että se oli väsynyt perjantaina, kun päästiin kotiin. Samoin oli Eemilkin, vaikka se oli ollut paljon yksin kolmen päivän ajan! Niinpä minä eläimineni nukuin hyvin sikeästi kellon ympäri.

Toisella lastenleirillä molemmat elikoista oli kotona. Juha käväisi moikkaamassa niitä muutaman kerran päivässä ja otti sitten Nilsin kotiinsa yöksi. Eihän Nils olisi pärjännyt yksin yötä, kun ei ole koko seitsemän vuoden aikana koskaan ollut yötä yksin. Onnellisia karvapalloja oli siis tiedossa keskiviikkona, kun tulin kotiin.

Tämä oli kuitenkin suhteellisen toimiva hoitotapa ja on todennäköistä, että Nils on ainakin riparit seuraavina kesinä mulla mukana. Pitää vähän rotia ja yöllisille vierailijoille on joku tervehtijä odottamassa :) Kyllä mä silti kenneliä alan hakea, ettei tartte enää vain yhtä tahoa koko ajan työllistää.