Meillä eläintarha ilmeisesti antoi maanantaina periksi ja hyväksyi sen tosiseikan, että toisissaan ovat jumissa iäti.

Nils nimittäin hoksasi, että ei Eemil olekaan paha ja sitä voi ihan hyvällä omalla tunnolla tuuppia kuonolla eikä se tee mitään. Ehkä korkeintaan vähän kirpaisee jos kynnellä nappaa...





Eemil puolestaa hoksasi, että koiraa on helppo uunottaa tekemällä pieniä pyrähdyksiä ympäri huushollia ja sitten syöksyä sohvan alle. Musta kaveri kun joutuu siinä vaiheessa tyytymään ulinaan sohvan vierellä suuren kokonsa takia... Tätä ravaamista kaverukset harrasti juuri löytyneen yhteisymmärryksen koko voimalla. Eemil kirmaisi neliveto päällä pitkin kämppää ja Nils ravasi kieli pitkällä perässä. Toki koiruus himmaili vauhtia, että Eemil pääsi alta pois ja "turvaan". Sitten seisoskeltiin sohvan/keittiön pöydän luona odottelemassa ja tottahan toki katti kohta otti taas spurtin.

Eli siis voi hieman jo huokaista helpotuksesta. Niistä voi tulla ihan hyvätkin kaverit.