Juhannus oli ja meni. Vesisateessa. Huoh. Me oltiin päivällä Puuhamaassa porukalla kokeilemassa laitteiden kestävyyttä ja reissu meni suhteellisen hyvin. Mitä nyt paikan pysäköintityypit oli epäpäteviä tumpeloita...

Reissusta rähjääntyneenä saavuttiin kotiin puoli viiden tienoilla. Pistin parastani ja sain tehtyä peruna-tonnikala-gratiinia uuniin kypsymään siksi aikaa kun oli saunassa. Saunaan oli hankittu vihta ja saunavoiteita. Oli ihanaa istuskella lämmössä, kun koivu tuoksui vienosti ja iho oli mustan mönjän peitossa. :) Mutta kyllä iho tuntui sen tatinan jälkeen ihana pehmeältä. Kevyt meikkaus, vähän parempaa vaatetta päälle ja pöytään. Ensimmäiseksi kerraksi se tuotos oli onnistunut ihan hyvin. Mausteita oli paikoin ehkä turhankin rankalla kädellä laitettu, mutta se nyt oli pikkuvikoja. Jälkiruuaksi oli mansikkarahkaa. Nam.

Suunnitelmat mennä kokkoa katsomaan jäi, kun vettä alkoi sataa juuri puoli seitsemän tienoilla. Pähkäilin kovasti mennäkö vai eikö mennä ja päätin lopulta jättää väliin. Mitä sitä tunkea vesisateeseen katsomaan muutaman ihmisen kanssa syttyykö se nuotio vai ei. Jäin katselemaan leffoja kotiin. Illalla käväisin pienellä lenkillä ja pieni roihu siinä oli. Ihmisiäkin oli liikenteessä enempi, koska sää oli päättänyt lämmetä ja selkiintyä. Totta kai, heti kun ohjelmaosuus oli ohi...

Taikojakaan ei siis lähdetty tekemään, kun sitä vettä tuli. Päätimme, että ensi kesään mennessä hankitaan iso varasto kaikenlaisia taikoja ja suoritetaan kerralla useampikin. Jos vaikka joku toimis...

Jussin jälkeen lähdin leirille ja sieltä pääsin kotiin eilen. Kaksi on takana ja kolme olisi edessä. Kiinnostus on aivan nollissa, kun päättynyt leiri oli täynnä kaikenlaista sähläystä. Vähempikin olisi riittänyt. Onneksi loput leirit on vain 15 kilsan päässä kotoa, että jos puhti loppuu, pääsee vaikka kävellen pois. Pitäkää peukkuja, että loput menee ilman "tilanteita".