Kauan taistelua kesti, mutta viimein flunssa vei voiton. Blogirintamalla, ja vähän muuallakin, on ollut hiljaista, kun ei kirjoittelijalla ole tolkku pysynyt kovin kauaa yhtä mittaa. Tie nyt sitten pysyykö normaalistikaan...

Marraskuun alku oli täynnä kaikenlaista puuhaa, joten ei mikään ihmekään, että virus pääsi iskemään. Nykyinen kirkkoherra saateltiin puolen päivän mittaisella "kiertoajelulla" viettämään ansaittuja lomapäiviä ennen eläkkeelle siirtymistä. Samaisen päivän iltana vietettiin viikkomessua kirkossa ja siellä oli ehtoollisavustajan rooli. Stressiä toi sekin, että "virka-asun" killuttimien oikea asettelu vaati rankkaa muistelemista. Ei niitä oikeita tapoja voi muistaa, kun koko komeus on päällä muutaman hassun kerran vuodessa!

Isänpäivänä oli vuorossa ensimmäinen kirkkoherraehdokas. Ei mikään hullumpi tyyppi. Saarna oli pitkähkö, mutta asiaa täynnä. Mielenkiintoista on, että mukana muuttaisi perheen lisäksi neljä kissaa... Nils tykkää. Toisen ehdokkaan vaalisaarnaa en päässytkään kuuntelemaan, kun flunssa vie voimat täysin. Viikonloppu meni sohvalla maaten ja elokuvia katsellen. Jo pelkkä koiran aamulenkki imi energiat. Nyt on kunto suurinpiirtein kohtalainen ja töitäkin on tehty.

Lauantaina olisi tarkoitus mennä katsomaan pientä karvaista kasaa, joka mahdollisesti saattaisi tulla Nilsille kaveriksi. Porukat on puhunut kissasta ja itsekin aloin pohtia sellaisen hankkimista. Toinen koira olisi liian työläs Nilsin lisäksi, mutta pikkuisen pienempi karvapallo voisi tuoda iloa elämään. Pohdin edelleen asiaa.