Onkohan se kovinkin huolestuttavaa, ettei pysty päivittämään blogiaan ilman kalenteria?

Perjantaina 13. päivä oltiin kuitenkin Ainon kanssa jälleen meidän karaoke-emännän mukana Tornissa. Piti mennä katsomaan, että millainen härdelli siellä tällä kertaa on, kun viimeksi pahaenteisenä perjantaina oli ollut melkoista menoa. Ilta sujui kuitenkin suht. rauhallisissa oloissa. Poke taisi neljä ihmistä heittää pihalle illan aikana ellen väärin muista. Juu, emme olleet niiden neljän joukossa vaan saimme lipittää drinksujamme ihan sinne tappiin asti rauhassa. Työnjako oli sama kuin aiemmin. Aino lauleli elämänsä innolla ja mä jutustelin ihmisten kanssa. Pyörähtelin tanssilattiallakin, mutta ne edellisen kerran tanssittajat valitettavasti loistivat poissaolollaan. Hauskaa silti oli. Duettona meni tuo Ajetaan me tandemilla, vaikka olisi sitä pitänyt muistaa, että se on liian korkea mun alttoäänelleni...

Kun sänkyyn kampesi puoli kolmen maissa ja vietti rauhattoman yön, oli aamulla yhdeksään töihin nouseminen hieman raskasta. Koska oli omaa ansiota tokkurainen olo, niin marisematta valmistauduin tekemään hommani kunnolla. Univajetta paikkailtiin iltapäivällä päikkäreillä. Alustavasti jo ehtoolla sovittiin, että paikallinen vallataan kuun lopulla. Saas nähdä onnistuuko se.

Tämä viikko on mennyt taas rauhallista tahtia. Töitä ja eläintarhan hoitoa. Eemil on vähän rauhaton, kun maaliskuun päiviä kuljetaan. Välillä ihan kauhistuttaa katsella kissan ja koiran painimatsia, kun Eemelin pää on koiran suussa tai kun Eemil on kaikilla neljällä tassulla kiinni koiran päässä. Vielä ei ole verta vuotanut, mutta kaipa sekin päivä on edessä.

Keskiviikko kerättiin pitäjällä Ainon kanssa katseita, kun oli partiolaisten kotiseutusuunnistus. Homman nimi oli, että ryhmän piti tunnin aikana hankkia listassa olevia tavaroita, todistuksia ja tietoja. Tavaroita oli mm. huulipunasuudelman jälki poskessa, pahvilaatikko, litra vettä, metrin mittainen naru, tyhjä pullo. Todistuksissa oli esimerkiksi, että piti olla vanhemmat allekirjotus todistuksena siitä, että ryhmä on laulanut lapselle laulun. Kerättäviä tietoja oli 3 postiauton rekisterinumero, kolon osoite, pankin aukioloaika jne. Kolme ryhmää heijastinliivit yllä liikkui pitkin pitäjää ja me Ainon sekä Nilsin kanssa partioitiin lähistöllä mahdollisten ongelmien varalta. Ja kun kaikilla - myös koiralla - oli heijastinliivi päällä, niin niitä katseita kääntyi monia meidän suuntaan :)

Eilen eli perjantaina mä sain taas kiusata autoasioilla äijiä. Kävin aamulla varaosaliikkeestä hakemassa jarrukengät autoon. Ne osoittautu vääriksi ja me isän kanssa mentiin liikkeeseen hakemaan oikeita. Mun autonihan ei ole mikään normaali tapaus, joten ukko tiskin takana sai ihan oikeasti etsiä vähän aikaa tietoja. Välillä se hihkaisi, että nyt! Mä vaan totesin, että katotaan vaan... Eikö vähän ajan päästä kuulunutkin, että eipäs, ei se ollutkaan... Vähän päivää paransi sekin, että siinä häärimässä ollut vanhempi herra piti mua asiantuntijana ja kysyi, että kasaanko mä vai puranko autoja, kun kuulostan niin osaavalta. Krhm. Rinta rottingilla meni loppupäivä.

Huomenna pitäisi sitten vaihtaa autoon jarrukengät. Isä jo uhkasi, että hän istuskelee renkaan päällä ja katselee, kun mä hoidan homman. Eipä siinä mitään. Mä pidän siitä hommasta, varsinkin kun ostin sellaiset kunnon pihdit, että ne p***leen vieterit saa paikalleen. Osaapa sitten vastaisuudessakin tehdä sen.