Toukokuu on ollut toivoa täynnä ja melkoista vipellystä.

Vappuna oltiin tosiaan Ainon kanssa Huittisissa riekkumassa ja ehtoo oli ihan mielettömän hauska. Luonnollisesti maksuna rymyämisestä on erään henkilön järjetön kettuilu (kuskin isän) mutta niin mahtavaa oli että senkin kestää :) Välissä käytiin töissä niska limassa, mutta helatorstain aattona osallistuttiin pubiryömintään - jälleen Huittisissa. Tällä kertaa kuskikin oli viihteellä, sillä meillä oli oma privaatti bussi à la Jani ja Püssis. Hiukkasen herätettiin huomiota kylillä liikkuessa.

Sen reissun jälkeen olikin vuorossa ihkaensimmäinen isosleiri Vehkajärven rannalla. Ohjelmassa oli koulutusta ja tietysti hulluttelua. Rento tunnelma, hauskat ihmiset ja upea sää teki leiristä melkeinpä täydellisen ;) Työt jatkui seuraavalla viikolla torikahvilan merkeissä ja töitä painettiinkin tiukalla tahdilla, että sai tehtyä kaiken ajoissa. Kun osaisi tehdä hommat silloin kun on siihen aikaa eikä pakertaa viimeisillä minuuteilla paniikissa. Ne väljemmät päivät voisi käyttää tässä asiassa hyödyksi eikä vain huinata ympäri maailmaa...

Torikahvila viikolla olikin sitten yhdet nelikymppiset niin ei päässyt tämä juhlintatahtikaan yhtään hidastumaan. Jotensakin hauskaa oli, että istuttiin iltaa pihalla pöydän ympärillä, missä oli boolimalja... Pikkiriikkisen huonohko olo oli seuraavana aamuna, mutta viis siitä. Kuka tietää, koska seuraavaksi on tällainen biletysputki :D

Kummityttökin oli yökylässä kuun lopulla. Neiti oli ekaa kertaa talolla yötä ja toista kertaa käymässäkin siellä! Uutta oli tietysti myös pojat. Vahtikeikka meni hyvin vaikka ekaa kertaa tytön kanssa tahittiin nukkumaan menemisestä. Pieni annos Muumeja hoiti kuitenkin Nukkumatin viran ja neiti simahti kuin saunalyhty. Niin kyllä teki kummitätikin...

Nyt sitten en tiedä kehtaanko enää kertoakaan, että toukokuun viimeisellä viikolla bailausputki päättyi laivareissuun... Ystävän äiti oli saanut ilmaismatkan ja niinpä me keskiviikkona 26. päivä lähdettiin kohti Turkua ja Vikingin terminaalia. Laivayhtiö ei sinänsä kauheasti innostanut, mutta loppuviimeksi se yllätti positiivisesti. Kannattaa todellakin mennä viikolla ja nimenomaan hyvän humppayhtyeen aikana. Meillä esiintyjinä oli Neljänsuora ja Taivaanrannanmaalarit. Mahtavia. Niin oli pilkettä silmäkulmassa pojilla! Ja samaa löytyi myös laivan henkilökunnastakin ;) Matka oli mielettömän mahtava ja seura aivan korvaamaton.

Seuraavana vuorossa onkin leirikesä. Tänä vuonna stressiä aiheuttaa myös tuo koira, kun hoitaja "sanoi sopimuksensa irti". Onneksi nyt on ilmestynyt aika montakin mahdollista hoitajaa ja hoitopaikkakin niin että luottavaisin mielin suunnataan leirejä kohden. Varsinkin kun riparitkin on juuri niillä päivillä kuin ne syksyllä sovittiin... Kesään jännitystä tuo tietysti nuo näytelmät. Ensin on lastenjuhlien esitys kesäkuun alkupuolella (mahdollisesti elämäni nöyryyttävimpiä hetkiä) ja sitten tämä meidän kesäteatteriesitys, jonka sanoja olen hullun lailla tankannut päähäni. Huomenna pitäisi olla vaatteetkin jo mukana. Puuttuisi vielä muutama asuste - kuten housut :D

Siinäpä niitä omia kuulumisia. Eläintarhasta voin kertoa sen verran, että pääluku on puolittunut. Pojat matkasivat Ryttylään viikko sitten. Hieman on aution tuntuista kotona, mutta Eemil ainakin on jotenkin päässyt takaisin poikia edeltävään rutiiniinsa. Nilsiä kiusataan sisällä ja ulkona, aamuisin teroitetaan kynsiä aamupalaa odotellessa ja iltaisin käperrytään emännän syliin kehräämään. Nils ei ole tainnut edes huomatakaan, että jotain erilaista on huushollissa. Se nukkuu, syö ja juoksentelee pihassa. Lenkillä ei olla kuukauteen käyty, kun ukon etutassuun tuli jotakin ja se alkoi ontua sitä. Nyt se on jo parempi. Harvoin se sitä enää ontuu, silloin tällöin jos on riehunut ulkona. Odottelen miten käy kun otan sen leirille mukaan. Sitten tiedän mitä tehdä.