Yöllä sitten vaihtui vuosi. Hyvästeltiin vuosi 2008 ja toivoteltiin rakettien sekä juhlinnan avulla uusi vuosi tervetulleeksi. Vuoden vaihtumista pidetään jonkinlaisena rajapyykkinä - toivotellaan parempaa uutta vuotta, luvataan tulevalla ajalla olla parempia ja viisaampia. Todellinen merkitys vanhan ja uuden välillä tulee silloin, kun menneestä on oppinut tai saanut jotain. Niinpä on paikallaan pieni kertaus tapahtuneista vuonna 2008.

Tammikuu meni töihin palaillessa ja toimintaa käynnistäessä. Helmikuu oli täynnä toimintaa. Nils kävi lonkkakuvissa ja emäntä hermoili koiruuden ensimmäistä nukutuskertaa. Onneksi Sari oli paikalla ja kaikki meni hyvin. Kuvat oli ok, mutta nukutuksessa suun tutkimus paljasti, että herralta puuttuu ylhäältä kulmahammas. Hampaan irtoaminen on sinänsä edelleen mysteeri, sillä irtoamiseen olisi tarvittu todella iso tälli. Ja miten puuttuva hammas olisi voinut jäädä pennulta huomaamatta?

Kummitytön 2 -vuotissynttäreitä juhlittiin oikein isoilla kemuilla. Oli ongintaa, askartelua, ohjattua leikkiä, kasvomaalausta yms. Kuten aina, järjestelyt vaati paljon, mutta kaiken vaivan sai takaisin, kun näki lasten hauskanpidon.

Maaliskuussa työt vaati yhä enemmän huomiota erityisesti pääsiäisen takia. Partiolaisten kanssa tehtiin vaellus museon metsiin ja ekakertalaiseksi tapahtuma onnistui hyvin. Kukaan ei loukkaantunut tai eksynyt :) Palmusunnuntain perhekirkko oli normaalia suurempi mitoiltaan. Hautaa, aasin talutusta, näytelmää yms... Onneksi hiljainen viikko on nimensä mukaan hiljainen nuorisotyössä ja itse pystyin rauhoittumaan pääsiäisen viettoon.

Pääsiäisen jälkeen oli Edelmanin konsertti kirkossa ja työn puolesta sain hoitaa esiintyjien kukituksen. Huhtikuussa aloitettiin näytelmäesityksen ja lastenleirien valmistelu. Nuorten näytelmäkerhon esityksestä tehtiin Alueviestiin iso juttu, joka loi omia paineita päiviin. Loppukuusta partiolaisten kanssa järjestettiin lipunryöstöturnaus metsään partioviikon kunniaksi.

Suuria tapahtumia henkilökohtaisella tasolla ei ollut kevään korvalla. Kyläilin Kokemäellä usein ja tapasin kavereita. Nils vei vapaa-ajasta kuitenkin sen suurimman osan. Toukokuun alku oli täyttä hulinaa työn puolella. Marttojen kanssa tehtiin munkkeja ja sillä kerralla sitten liityin mukaan toimintaan. Vapun jälkeen olikin suuri ensi-ilta. Roomeo ja Juulia keräsi katsojia yli 100 henkeä ja oli suuri menestys. Jälleen lopputulos korvasi kaiken sen stressin ja raatamisen. Vaikka kuinka marmattaisi työmäärästä niin kyllä ne silti on arvokkaita hetkiä, kun kaikki onnistuu ja kokee olevansa oikealla paikalla.

Oman näytelmän jälkeen minä ja muutama näyttisläinen siirryttiin toiseen ohjaukseen. Perinteisen lastenjuhlan esitys oli tällä kertaa Nalle Puh ja jostain kumman syystä roolikseni tuli Nasu. Miksiköhän..? Äitienpäivän alla lippukunta järjesti pihakirppiksen, joka oli kaikin puolin menestys sekin. Vähän tahti alkoi käydä keholle raskaaksi, sillä polvi oikutteli tavallista kipeämmin. Onneksi oireilu meni ohi Pirunvuoren retkeen mennessä. Kevätkausi päättyi tettiläiseen, joka halusi viikon aikana tutustua mahdollisimman moneen puoleen seurakunnan työssä.

Kesä alkoi heti rippileirillä ja lastenjuhlilla. Juhannuksena vietettiin kansanlaulukirkkoa leirimajalla ja maanantaina suunnattiin taas Päivölää kohti. Riparit olivat jotenkin suuritöisiä viime kesänä. Kaikenlaista harmia riitti päiville, vaikka olihan niitä upeitakin hetkiä. Erityisen haastavaa oli, kun porukat olivat sitä kyselevää sorttia. Piti itsekin oikein skarpata, että pystyi antamaan kunnolliset vastaukset.

Lastenleirit meni jo hyvällä rutiinilla ja partioleiri vasta mahtava oli. Meidän johtajisto pelaa niin hyvin yhteen ja vartiolaisissa oli reippaita lapsia apureiksi. Puolijuokkueteltankin pystytys onnistui suhteellisen hyvin. Partioleiri opetti hyvin, kuinka ohjaamisessakin voi ottaa rennosti eikä maailma silti kaadu päälle. Toivottavasti kykenen sen tunnelman siirtämään myös muille leireille ensi kesänä :)

 Itsellä kesä meni kotosalla. Nilsin kanssa lenkkeilin kovasti ja vietin aikaa keinussa loikoillen. Pirunvuorella tuli käytyä toisenkin kerran, kun sain seuraa matkalle. Samoin Puurijärven pitkospuut tuli käveltyä hyvässä seurassa. Ulkomaanmatkailu jäi, koska halusin panostaa kotiini ja toisaalta antaa arvoa Suomen kauniille maisemille.

Elokuussa alkoi jälleen työt, mutta loppuvuoden muisteleminen jää toiseen kertaan. Eihän kukaan jaksa näin pitkää sepustusta lukea muutenkaan :)