Nyt se sitten on tapahtunut. Alkuviikosti kaikki kolme kissaa todistetusti nukkui mun sängyssäni samaan aikaan. Ihmettelin aamuyösti, kun en saanut liikuttua lainkaan sängyssä ja peittokin oli kummasti tukittu jonnekin. Kampesin itseni ylös epämukavasti asennosta ja hapuilin käsilläni etsien ongelman syytä. Löytyihän se - tai siis ne.

Eemil nukkui vasemmalla puolella sänkyä tyynyni vieressä. Önni ja Neko puolestaan lojuivat - ihan oikeasti lojuivat - vasemman jalkani vieressä toisissaan kiinni. Pojat muodosti kahdestaan niin ison massan, etten saanut sitä edes vähän reippaimmillakaan tuupppaisuilla liikkumaan! Uskomatonta! Ne ei hievahtanutkaan paikaltaan vaan tuhisivat tyytyväisinä häiriintymättä yhtään. Luovutin lopulta ja yritin löytää vain paremman asennon nukkua. Se osoittautui melkeinpä mahdottomaksi tehtäväksi. Kun kaikki kissat oli samalla puolen sänkyä, en voinut nukkua poikittain ja siten saada jalkojani suoraksi. En myöskään voinut hilata itseäni täysin oikealle puolelle nukkumaan, sillä nämä ihanat katinrontit ensinnäkin makasivat jo keskellä sänkyä jättäen vain pienen kaistaleen oikealle puolelleen ja toisekseen ne seurasivat lämpöä perässä eli siirsimpä jalkoja minne tahansa, jokin kissa tuli päälle lojumaan.

Eipä tarvitse pitää lämpöä korkealla makuuhuoneen patterissa...