On se ihan hyvä, että on säännöllinen terveystarkastus työn kautta. Neljän vuoden tauko poiki labra- ja lääkärikäynnin sekä suunnitelman polven pettämisen varalle. Labrat nyt oli ihan perussettiä, mutta lekurissa pitäisi alkaa selvitellä mille kaikelle olen allerginen vai niiskutanko muuten vain. Kissoista sen ei luulisi johtuvan, sillä oireet ei mitenkään pahentuneet vaikka kissat lisääntyivät vuoden alussa. Saapa nähdä... Ja jotain muutakin hyvää tarkastuksesta seurasi - mä olen kasvanut sentin! Virallinen tulos monen mittaamattoman vuoden jälkeen on 156,5.

Viime viikon lauantaina oli teatterireissu Poriin katsomaan jälleen Viulunsoittaja katolla. Työn puitteissa. Kun porukka hajaantui ehtoolla yhentoista maissa tahoileen, lähdettiin Ainon ja Janin kanssa jatkoille Vammalaan. Tai siis suureen Sastamalaan. Piti mennä katsomaan Klamydiaa, mutta me mukavuudenhaluiset ihmiset emme sitten jaksaneetkaan jonotella oven ulkopuolella. Päädyimme paikalliseen kapakkaan laulamaan karaokea. Niin Torniin ei menty, koska lempikaraoke-emäntä oli vapailla. Kyllä oli kokemus olla muualla kuin Tornissa. Kyseisen paikka, jossa oltiin, oli kutuluolan ja räkälän risteymä. Joko nuoria erittäin humalassa tai sitten vanhoja vielä enemmän humalassa. Drinkeistä saattoi löytää mm. pieniä kärpäsiä... Jani ja Aino lauloivat muutaman kappaleen ja mä vaadin oman osuuteni tanssilattialla. Yksi kappale tanhuttiin Janin kanssa, sillä pääsääntöisesti laulajat oli valinnu ihmeen nyyhkybiisejä. Ymhp. Paikka keikkui toivottomien tapausten rajalla, mutta järisyttävän upea baarimikko pelasti tilanteen. Vain ja ainoastaan sen miehen takia sinne voisi harkita menevänsä uudestaan.