Täytyy näköjään nykyään muiden patistella, jotta mä saisi aikaiseksi kirjoitella tännekin. On tosin nasukirjakin jäänyt vähän vähemmälle - sanoisko ihan viime vuoden lopulta asti. Aika monikin asia on jäänyt puolitiehen tai ei ole lainkaan lähtenyt liikkeelle.

Meillä kävi vieraita tuossa helmikuussa ja silloin itsekin pohdiskelin, että mitä oikein tapahtui? Kesällä odotti niin, että häät on ja että ne on ohi ja pääsee jatkamaan/alkamaan sitä "arkielämää". Olihan se ihanaa suunnitella häitä - olla pukua sovittamassa, kokeilemassa hääkampauksia, kaason kanssa shoppailemassa, isännän kanssa harjoittelemassa häävalssia, sopimassa yksityiskohtia -  ja sitten lopulta viettää niitä häitä, mutta kyllä kaiken sen rumban aikana kaipasi myös sitä normaalia elämää.

Mutta syksy yllättikin. Ei pitäisi olla niin uutta, että elämä hiipii nurkan takaa ja antaa mojovan kengänkuvan takapuoleen just silloin kun sitä vähiten odottaa. Syksy saapui ja toi mukanaan läheisen hautajaiset, sairastelua homeesta johtuen ja sitten - raskaus. Kyllä oli puolessa vuodessa tunneskaalaa ja tapahtumaa ääripäästä toiseen. Muistan jopa itse sanoneeni, että mitähän meidän varalle on oikein suunniteltu, kun ensin suunniteltiin häitä, sitten hautajaisia - onkohan seuraavat ristiäiset...

Niinpä niin. Siinähän se joulukuu menikin. Uuden ihmetyksen kanssa totutellessa. Olihan asiaa suunniteltu, ei tullut puskista, mutta epäiltiin silti miten terveys antaa ja ottaa. Ensimmäinen kolmannes oli yhtä pahoinvointia ja uupumusta. Ei sellaista pientä aamuisin, vaan kokopäivän ja jokapäivän kestävää yökötystä. Ensin oli se ja sama mitä teki - oli huono olo. Sitten ruualla sai vähän vähemmän huonon olon - jos söi jatkuvasti ja millä mun ruokatottumuksilla syödään vähän väliä? Seuraava vaihe oli joko/tai - ruoka auttoi vähän tai sitten pahensi. Vuoden vaihteen jälkeen olo onneksi vähän tasapainottui - kun söi säännöllisin väliajoin pysyi ällötyskin kurissa.

Nyt on menossa maaliskuun puoliväli ja asiat on vain luisunut jonnekin. Ne asiat, jotka olisi pitänyt hoitaa viime vuoden puolell, roikkuu nyt edessä vaatien huomiota, mutta kun energiaa riittää niukasti tämänhetkisiin tilanteisiin. Onneksi pidän tämän kevään aikana vähän väliä pitempiä vapaita, jos saisin vaikka vuosilomiani pois ennen äitiyslomalle jääntiä. Toivottamalta näyttää, mutta ainakin pienet lepolomat auttaa jaksamaan työtilannetta ja antaa aikaa suunnata energiaa tärkeisiin asioihin - kotiin ja perheenjäseniin, myös niihin tuleviin :)