Töissä oli melkoisen hektistä aina viime sunnuntaihin asti. Oli askartelupäivän järjestelyä ja sitten nämä itsenäisyyspäivän hommat.

Partiolaisten soihtukulkua lähti taas 6. päivä veteraanikiveltä sankarihautoja kohti. Vähän kiukutti, kun ihmiset ei voinut sen vertaa kunnioittaa asiaa, että olisivat autoillansa ajaneet syrjään kulkueen tullessa vastaan. Me kun ei saada sulkea ku toinen puoli maantiestä ja nämä kauhean kiireiset ihmiset sitten tyynesti ajoivat kulkuetta vastaan toisella puolella! Eikä se meidän kulkueen matka kestä kuin jonkun 15 minuuttia! Mikä poru mahtaa syntyä, jos me joskus joudutaan hylkäämään koko kulkuehomma turvallisuussyistä. Kyllä harmitti ja suututti.

Sunnuntaina oli näytelmäkerhon esitys Sanovat, että täällä juhulitahan. Viime esityskerralla väkeä oli jotain parisenkymmentä. Jo varttia vailla viisi rupesi tutisuttamaan, kun sitä väkeä vaan tuli ja tuli. Olin pullan ja kahvin puolesta onneksi varautunut isompaankin määrään, joten sinällään ei ollut hätää. Jännitin vain esiintyjien puolesta :) Olisko ollut joku reilu 60 ihmistä paikalla... Esitys meni hyvin - loistavasti! Näyttelijät piti hyvin homman kasassa vaikka salamavalot räiskyi ympärillä ja pienemmät katsojat kirmailivat välillä siellä täällä. Vuorosanat muistettiin hyvin ja kansa saatiin nauramaankin. Hieno homma! 

Siinä meni esityksessä viimeinenkin stressin aihe ja tämän viikkoa olen tehnyt töitä hyvin kevyellä otteella. Vapaapäiviäkin jäi pitämättä marraskuussa muutamia, joten täysin ansaittua on tämä rento työtahti. Ensi viikolla laitan työtiloja kuntoon ja suunnittelen alustavasti ensi vuoden ohjelmia. Tammikuun alussa on heti partiolaisten valokuvasuunnistustapahtuma pitäjällä ja nuorisotyön neuvottelupäivät Tampereella. Eli joululoma on ihan tarpeeseen energian keräämiseksi :)