Nyt on oltu kotosalla jo useampi tuntikin ja alkaa syke normalisoitua. Oli menestys. Paikalla oli se vähän yli 100 ihmistä ja esitys meni loistavasti. Jännitin "miksauspöytäni" takana ihan hirveästi nuorten puolesta, mutta turhaan. Alkupaniikin jälkeen kaikki sujui hyvin ja yleisö oli ihanasti mukana. Ihmiset taputti ahkeraan ja nauroi. Vaikeinhan on saada ihmiset nauramaan. Ja loppukohtaus oli kyyneliä tuottava. Taputuksista ei meinannut tulla loppua. Kyllä sen nyt taas tietää, miksi tällaisia järjestää, vaikka välillä stressitason korkeus laittoikin miettimään, että ei enää ikinä. Että tervetuloa vain ensi keväänä!

Kuvia esityksestä en voi laittaa, sillä en ole kysynyt nuoriltani lupaa. Tässä kuitenkin lavastuksesta kuva.

Katsotaan, jos saan levitysluvan kuville niin pistän muutaman otoksen esityksestäkin.

Tällä hetkellä oikeutetusti otan rennosti - kirjoittelen blogiini, kuuntelen hyvää musaa ja oleilen mesessä. Päivä on pulkassa.