Viimeinenkin leiri on lopulta ohi ja jäljellä on enää huominen konfirmaatio. Partioleiri viikonloppuna sujui tosi hyvin. Meillä on hyvä ohjaajaporukka siellä ja vartiolaiset paimensivat nuorempia sudenpentuja. Ohjelma oli rentoa ja vapaa-ajalla varsinkin pojat harjoitteli solmuja sitomalla toisiaan puihin. Ihana partio! Viimeinen lastenleiri päättyi keskiviikkona ja täytyy myöntää, että en olisi enää jaksanutkaan. Leirit vaatii ohjaajalta paljon. Pitää muistaa kaikki tarvittavat välineet ja alkuvalmistelut, ohjeistaa isoset mahdollisimman hyvin, jotta ne pärjää lasten kanssa ja yrittää nukkua yöllä ilman, että murehtii miten lapset nukkuu yläkerrassa. Ja kun olet ensin suunnitellut mielestäsi hyvän ohjelman, joudut kuuntelemaan, kun muutamat ihanat lapsukaiset toistelevat, kuinka on tylsää ja tyhmää ja koska on vapaa-aikaa. Huh.

Alkuviikosta tipahti ruusunpunaiset lasit silmiltä, kun näin ensi kertaa kyyn elävänä. Ihanan viattomasti jätin ajattelematta niitä monia ökkömönkijäisiä, joita vilistää luonnon helmassa, vaikka tiesin hyvin millaisia eläimiä Suomen metsissä asustaa. Edeltävänä päivänä olin todennut, kuinka en ole nähnyt kyytä elävänä ja sitten seuraavana päivänä meinaan kävellä poikasen päältä. Hui. Kaupan päälle tuli innokkaasti tarjoiltu tieto, että kyyn henki elää puoleen yöhön tappamisesta ja se on poltettava, ettei suku tule paikalle. Siinä vasta karu herätys todellisuuteen. *puistatus*

Tällä hetkellä valmistaudun huomiseen koitokseen. Se menee kyllä vaikka päällään seisten, kun tietää loman alkavan heti rippirallin jälkeen. Lomalle en ole suunnitellut tarkkaan yhtään mitään. Ajattelin antaa virran viedä eli sitä tehdään mitä sattuu huvittamaan just silloin kun sattuu huvittamaan. :)