Tovi on vierähtänyt taas edellisestä kirjoittelusta. Tää kevät on aina näissä töissä melkoista hulinaa, kun pitää lopetella kerhoja ja samalla suunnitella kesän leirejä.

Näytelmäkerhon esitys Satumaan salaisuus veti jälleen 17.5. jotain vajaa 100 henkeä katsomoon. Kovasti tuli kehuja näytelmän jälkeen ja varsinkin ihasteltiin sitä, että nuoret on jaksanut tuollaisen vaivan nähdä. Pieniä kämmejä lavalla tuli, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä ja juoni kulki eteenpäin. Lehdistö noteerasi esityksen lähettämällä Tettiläisen tekemään juttua yhdessä yhden esiintyjämme kanssa, joka oli myös lehdessä Tet-viikolla. Tytöt sai aikaan mahtavan jutun, joka oli värikuvineen kaikkineen seuraavan viikon lehdessä.

Helatorstaiviikko oli täynnä viimeisiä kerhoja sekä tietysti uuden kirkkoherran virkaanasettamisjuhlat oli torstaina. Kirkonmenot oli hienot, mutta kyllä sitä taas huomasi olevansa pelkkä palkollinen, kun isojen herrojen lähtiessä Kokkon kodalle syömään ja juhlimaan oikein taksikyydillä, jäi tavallinen "palkkatyöläinen" ulkopuolelle. Meille sai riittää muun kansan kanssa pullakahvit srk-talolla, jolloin ei edes esitelty korkeimmille herroille ellei kyynärpää taktiikalla puskenut itseään kättelyriviin. Olisin kuitenkin odottanut, että kun kerran ovat täällä päin käymässä, olisivat vaivautuneet edes pyytämään muiden työntekijöiden esittelyä. Noup. Eli kirkkoherran toivotti hommiinsa murto-osa työntekijöistä ja tietysti luottamushenkilökaarti, taisivat vielä oikein olla puolisoineen ruokapöydässä? Kansankirkko osoitti jälleen jaon herroihin ja palkollisiin.

Sunnuntaina saatiin sitten me muutkin istahtaa pitopöydän ääreen, kun oli työntekijöiden illanvietto Kokkon kodalla. Ylllättävän hyvin väkeä olikin saapunut paikalle. Ruoka maittoi ja meille oli vielä saunakin lämmitetty. Tuli tehtyä sitten oman elämän historiaa, sillä heitin talviturkkini pieneen lampeen JO TOUKOKUUSSA! Ilta oli ihan mukava, vaikka paljon siellä työasioita pohdittiin ja puhuttiin :(