Pikkaisen on ollut perhosia vatsassa viikonlopun ajan. Isä käväisi laitumella keskiviikkoaamuna. Yhym. Ei se nyt ollut mitään ihmeellistä, vaan se kun se oli pois lähtemässä. Se sanoi kiertävänsä yhden omakotitalon kautta, mikä on myytävänä. Totesin siihen ihan huvikseni, että käy samalla katsomassa se Saunaojan asuinalue. Moikattiin näkemisiin ja mä keskityin iloitsemaan nettiyhteyden korjautumisesta.

Sitten soi puhelin. Isä soitti, että lähdetään käymään kunnantalolla, hän on tulossa takaisin ottamaan mut kyytiin. Käytiin hakemassa kartta alueesta ja yritettiin kunnaninsinöörillekin, mutta se seisotti punaisissa valoissa melkein 20 min. joten annettiin hänen olla. Kartta kourassa isä ajelutti mua Saunaojalla. En ollut kertaakaan käynyt siellä vaikka mieli oli kyllä tehnyt. Isällä oli mielessä jo hyvät tonttivaihtoehdot ja se oli intoa piukassa. Täytyy kyllä sanoa, että innostuin itsekin, kun näin sen alueen. Ei ollenkaan huono.

Yksi kulmatontti teki niin suuren vaikutuksen, että alettiin tosissaan pohtia sen varaamista. Hinta ei nyt paha olisi, kun tontit oli 1-3 euroa per neliö riippuen millä alueella se on. Ja se meidän katsoma tontti oli kolmosalueella eli euron hintahaitarissa. Aikamme kun siinä juteltiin (tosin molemmilla oli menoa puolilta päivin) päätettiin, että mä käyn varaamassa sen tontin seuraavana aamuna.

Meillä oli suunnitelmissa ensin rauhassa pohtia, että miten tästä sitten edettäisiin, mutta lumipallon tavoin homma lähti vyöryämään ja nyt pitäisi alkaa hintoja kysellä sieltä ja täältä. Kävin pankissa kyselemässä minkälaista lainaa mulla olis mahdollista saada ja tutkailin netissä talopaketteja. Tonttiasiaa pitää mennä maanantaina hoitamaan. Huh. Vähän pelottaa ja jännittää. Pelottaa 25 vuoden pallo jalassa lainan kanssa ja sitten taas se, että se laina ei riitäkään talon rakentamiseen ja koko juttu on unohdettava. Mä niin inhoan keskeneräisiä asioita.